Paikan päällä selvisi, että seuraava opastettu kierros alkaisi tunnin kuluttua joten ehtisimme härnätä näitä eräänlaisia eläviä dinosauruksia kameroinemme aika kauan. Lähdimme tutustumaan alueeseen, jossa olisi myös muita eläimiä, eli paikka oli pienoinen Zoo. Ens alkuun Jalmari meinasi jo alkaa rapsuttelemaan eräitä näistä crocoista, epäillessään niiden olevan jotain täytettyjä figuureja. Uskomatonta miten hyvin ne osaavat esittää kuollutta tai jähmettynyttä, ikäänkuin yllyttääkseen turisteja työntämään sormenpään tarjolle, josta croko saisi kivan snacksin.
Siinä tunti ennen oppaan tuloa, näimme jälleen kivat ystävämme wallabin ja kengurun sekä maailman suurimman linnun? emun. Ja tottakai krokojen serkkuja, erilaisia liskoja oli muutamia erinäisiä, Australian kettu eli dingo sekä omat serkkumme, erilaiset apinalajit ja niiden parhaat kaverit leijonat ja tiikerit. Muutama luonnonvarainen hämyhäkki myös bongattiin, jotka olivat kutoneet verkkonsa suoraan kierrospolun päälle – ja arvatkaa mitä – siellä roikkui mm. pieni lintu saaliina!
Opastettu kierros oli kuin suoraan televisiosta, mies puhui sellaisella innolla crokoista, että oli kyllä omalla alallaan. Ens alkuun pari hyppäävää krokotiilia esitteli taitojaan nirhatun kanan nappaamisesta vaijerin päästä, uskomattoman ketteriä veikkoja ovat kokoisekseen. Seuraavaksi mentiin vähän pervompaan paikkaan, nimittäin ”pikkukroko-tehtaaseen” rumasti sanottuna. Oikeastaan pitääkseen kannan hengissä puistossa pidettiin n.8 paria krokoja omissa altaissaan, jossa ne päräyttäisivät alulle pesueen uusia terhakoita pikkuisia ja söpöjä raatelijoita naskalihampaineen. Tässä kohtaa opas syötti jokaiselle parille yhden mehevän kukon pään, jonka yleensä sai saalikseen noin kaksi kertaa isompi uros, jos sillä päällä sattui olemaan. Osa katsojista sai kunnian syöttää kukon pään kepin nokasta, ja yksi jopa antoi keppinsä 5,8 metriselle uros-krokolle, varmaankin hammastikuksi ajatteli sen menevän.
Nämä olivat tähän asti suolaisen veden olioita, joiden jälkeen mentiin meille tutumpiin makean veden krokoihin... Erohan oli selvä, pari metriä pois pituudesta ja kapeampi nokka, muistatte sitten jos vastaan tulee, että ottaako ne juomakseen tequilan suolalla vai ilman. Näitä makean veden matelijoita oli sitten vähän isompi joukko, varmaankin pienen kokonsa takia. Yhden altaan mustilla kumimatoilla niitä oli vain nelisensataa ja viiskymmentä päälle lämmittämässä ruumiinlämpöään ylöspäin. Siinä sit selvis miks ne on niin jähmettyneitä, ne kuluttaa vähemmän. Miksei ihminen ole tuota tajunnu, jos ei ole rahaa ruokaan niin on vaan paikallaan – siinäpä opiskelijalle viikon vinkki!
Osasi muuten nämä makeat krokotkin hyppiä:
Loppuhuipennus oli kun saimme oman vauvan syliin, siis ihanan söpö babycroco. Sillä oli vissiin hammas kipeä ku sen leuat oli teipattu kii, tai jotain sen tyyppistä se opas kertoili. Sitte se myös vinkkas, ettei kannata halata kun kuulemma ovat kovia hutkimaan hännällään muutaman kauneutta parantavan arven. Siis tää babycrocohan oli ainakin 1,5 metrinen ja ainaki 80 kiloa painava ja sitä siinä sitte kaksin käsin pideltiin, olis menny yhdelläkin kädellä, mutta piti tukea sen hentoa niskaa.
On ne ihmeellisiä eläviä legendoja ja kauheita ahmatteja, kilomääriä en ihan muista, mutta paljon niille lihaa syötettiin tuolla puistossa. Paluumatkallahan meitäkin alkoi sitten hiukomaan, onneksi olimme kuulleet ahmattipaikasta Darwinin Casinolla, buffet-illallinen lähes puoli-ilmaiseksi.
Pienen huilauksen jälkeen, nappasimme bussin Casinolle, ykköset päällä tietenkin. Tarjolla oli pääosin mereneläviä kaikenlaisia, mutta myös erilaista lihaa ja vieläpä monesta maanosasta, ei kuitenkaan vieläkään kengua. Ja sen voi arvata, että kun pienellä budjetilla matkassa olevat pääsevät tällaiseen paikkaan, ei ylensyömistä voi estää. Pääruokia maistelimme kaksi-kolme lautasellista ja vaikka napa paukkui, ei jälkiruokia kertakaikkiaan voinut jättää väliin. Oli suklaakakkua, kinuskikakkua, porkkanakakkua muutamia mainitakseni ja niiden seuraksi pystyi ahmimaan erilaisia mousseja, leivoksia, juustoja, keksejä ja tottakai jäätelöä strösseleillä ja muutamalla kastikkeella. Kahvit tietenkin kuuluivat pakettiin myös.
Parin tunnin ahkeran ja perusteellisen aterioinnin jälkeen, päätimme luovuttaa ja vyöryä ulos. Hostellilla ei sitten iltapalaa tänään tehnyt mieli, vaan päädyimme muutamaan lasilliseen viiniä ja huokailuun. Pienen sulattelun jälkeen, keho oli täynnä energiaa ylensyönnin jälkeen ja oli vähän pakkokin pakkailla rinkkaa seuraavan matkan vuoksi. Huomenna aikainen herätys ja 1490km junamatka edessä, tsuk tsuk.
*Jalmari ja Kirsikka*
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti