Siis meille tosi tyypilliseen tapaan herätys klo 7, kuten kunnon lomailijan kuuluukin. Unihiekan jarruttamien aamutoimien jälkeen pääsimme lähtemään poukamaan, jota niin kovasti oli jossain mainostettu. Aamupäivällä oli jo niin kuuma, että pelkkä puolen mailin patikointi vuodatti norona hikeä, pitkin kurttuisia otsiamme. Onneksi matka oli lyhyt, lokaatio helppo löytää ilman navigaattoria ja kaiken lisäksi lipunmyyjää ei näkynyt. Naama peruslukemilla sisälle ja tsekkaamaan mistä oikein oli kysymys, sillä ei kalat ole kyllä syöneet multa muuta kuin lapsena kaikki madot ongesta ilman varoitusta.
Paikan päällä oli tusinoittain ihmisiä, valkoiset vanuleipäpalat hyppysissään ja kuhisevat kalaparvi varpaissaan. Siitä sitten vaan luettiin darwinialaiset ohjeet: Vain kaksi leipäpalaa per syöttäjä, emme halua ylensyöttää villejä kaloja! BUAHHHAAA! Villejä tosiaan jos kaverit syö kenen tahansa kädestä. No siitä sitten muiden perässä koura täyteen vehnää jälkijalostetussa muodossaan ja rantaveteen murustelemaan. Ensin vähän jänskätti kun jotain paljasjalkaista aussipoikaa kala vähän näykkäsi sormenpäästä, mutta alkukankeuden jälkeen tuntui jo eläkkeelle siirtyneeltä kalankasvattajalta, hyvä ettei lempinimiä annettu kavereille.
Oli melkoisen metka fiilis, kun suomalaista ahventa vastaava kalaparvi kuhisee jaloissa odottaen aamiaistaan ja leipäpala mitä pidät vedessä, katoaa nopeasti kuin piraijaparven saalis outbackin aavikkojoessa. Sormesta eivät juurikaan nämä napanneet, kyllä niillä sen verran hyvä makuaisti oli että mieluummin pullaa ilman sokeria söivät kuin suolaista suomalaissormenpäätä. Kyllä näykkäisy tuntui, mutta sormi pysyi ehjänä. Vähän kauempana rannasta kalojen koko vain kasvoi ja parhaimmat vonkaleet joita pääsi syöttämään veneenlaskupaikalta olivat sellaisia metrisiä ihan hain näköisiä, mutta aavistuksen lempeämpiä eväkkäitä. Kaverit kyllä tempasi puolikkaan paahtoleipäpalan kerralla kitaansa ja ”lähtivät kuin hauki rannasta” paremmille aalloille mutustelemaan saalistaan.
Eipä siinä, puoli tuntia kaloja syötettyämme päätimme hipsiä rauhalliseen tahtiin ulos tästä avoakvaariosta ennen kuin kukaan tulee laskuttamaan, enkä usko meidän olleen ainoita paheellisia. Voisi kyllä omaatuntoaan rauhoittaa lähettämällä Suomesta vähän ruisleipää vastineeksi rikkeestämme, saispahan kalat ainakin kunnon apetta. Oli ne sentään sen vertaa pönäköitä, että käytännössä suomalaisia ahvenia saa laittaa kolme rinnakkain, että vastaa yhtä täkäläistä... vaikka 98% fatfree liepää syövätkin!
Kalansyöttämisen jälkeen palattiin ”kämpille”, hostellin omistaja oli luvannut meille kierroksen alueen hienoimmalle näköalalle hienossa citymaasturissaan, joka ei kuitenkaan kuulemma ihan mersu ollut. No se olikin sitten ainoa vähättelevä kommentti sillä reissulla!! Äijä hyppäsi autoon ja me perässä, Toyotahan se sitten oli... menetteli kyllä siihen ajoreissuun. Silmät pyöreänä ja korvat soikeana kuuntelimme hepun tarinoita. Ihan kaikkea ei saatu tallennettua, kun kuuloelimet edelleen hakevat taajuttaan, ymmärtääkseen tämän perän murretta.
No ensinnäkin tsekattiin missä on alueen eliittiväen bungalowit. Darwinin rannikolta oli hallitus rajannut alueen, mihin tehtäisiin asutusalue täyteen upeita taloja sekä muutama kerrostalo. Jälkimmäisten jälkeen hallitus olikin kääntänyt kengurunnahkaisen takkinsa ja tontit joille rikkaiden omakotitalot oli suunniteltu tulevan, olivat taloja vaille valmiit - tiet niille oli jo tehty, muttei kiveäkään tontilta ollut käännetty. The bastards freezed the hole operation ja suomea puhuville: paskiaiset jäädyttivät koko operaation ilman sen suurempaa syytä, totesi kuskimme. Sanapainoista aistien myös hra Mitchell olisi taloa havitellut alueelta. Eihän mies sinänsä mitenkään nimeään mainostanut muuten kuin, että on nimeltään Mitchell ja asunut koko elämänsä suunnilleen Mitchell Street nimisellä kadulla...
Siitä sitten jatkettiin maineikkaaseen näköalapaikkaan. Silläkin alle viiden kilsan pätkällä mies ehti näyttämään valetelematta 8 aluetta, jotka hallitus on ottanut haltuunsa, muttei tee niille mitään ja kaikki oli merenrantatontteja, eikä mitään pieniä perunamaita, vaan siis oikeasti satojametrejä pitkiä tontteja, joissa kasvoi pelkkää ossiheinää. Ja jokaisen kohdalla Mitchell muisti sanoa, että paskiaiset omistavat tämänkin eivätkä tee sille mitään. No näköalapaikka oli vaikuttava, näkymä tavallaan mereltä Darwin cityyn, siinä välissä muutama vähän arvokkaampi merenkulkuväline paikallisille porhoille. Mitchell näytti meille myös toisen maailmansodan aikaiset tykit, ja naureskeli kuinka aussit oli ensin ampuneet sellaisilla tykeillä japseja ja sodan jälkeen myyneet ne vielä niille. Ja jälleen päästiin samaan asiaan, hehtaarikaupalla maata joita säilytettiin ainoastaan maailmansodan muistomerkkipaikkoina vaikka matkaoppaallamme ja muilla paksulompsaisilla olisi varmasti ollut aikaa, rahaa ja rutosti ideoita saada maa tuottamaan kolikoita.
Loppumatkasta Mitchell esitteli meille vielä alueen suurimmat ja hienoimmat omakotitalot tai sanoisinko linnat ja kertoi omistajien rikastumistarinat, yhdellä oli takanaan helmenkalastajan menneisyys, joka siis poiki omaisuuden, toisella oli lähes ainoa maahantuontifirma Jim Beam viskille Ausseihin ja tienasi sillä vaivaiset 75000 viikossa, liekö sitten lapinlisää tuossa luvussa?? Juttuja riitti ja taloja nähtiin, muttei Mitchell omaa mökkiään esitellyt, kuuleman mukaan hulvakka kartano sekin. Sen verran varallisuuttaan hän esitteli, että osoitti ”espalla” sijaitsevan , kolmen makuuhuoneen kattohuoneiston, joka on jollain kierolla tavalla eräänlaisen hotellin luksuskämppänä ja sitä vuokrataan tuhannen taalan yöhintaan. Vielä ei kuulemma ole yhtään yötä ollut tyhjillään. Tuon lauseen perään voitte kuvitella raharikkaan räkäisen naurun, jonka hän heitti, kun sanoin, että jospa me muutaman yön siellä viettäisimme.
Hostellin pihassa Mr M, ehti vielä kertoa kuinka osti 18kk sitten tämän hostellin ja mietti löiskö sen maan tasalle ja pistäis pystyyn aina haluamansa pubin, mutta ei tiedä kannattaako siihen sijoittaa kahta miljoonaa...
Että sellaisia tarinoita tämän viikon alkuun, tiedä sitten minkälaiset iltasadut miehellä olis?
*Jalmari&Kirsikka*
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti