Viimeisiä päiviä...

Viimeisiä viikkoja ja päiviä täällä Australian auringon (ja vesisadepilvien) alla sitten kulutellaan. Harmiksemme sää on ollut aavistuksen kosteamman puoleista, ja loppujen lopuksi viimeisten noin neljän viikon aikana todella aurinkoisia päiviä oli vain kourallinen. Siitä huolimatta piti vielä rantsussakin käydä, kun lomalla ollaan. Sydneyssä on rantoja jos vaikka jokaiselle viikonpäivälle ainakin, vaan me mentiin niille kaikkien tuntemille Bondille ja Manlylle. Jälkimmäinen vaan oli meille aika tylyhköllä päällä, sillä kahdella kerralla kun pääsimme paikan päälle, siellä taivas repesi ja tuuli puhalsi lähes myrskylukemia aamun aurinkoisuuden jälkeen, hengenpelastajan keihästäessä "Ranta suljettu" kylttiä paikalleen.

Vaan nämä kaverit tykkäsi tuulessa leijailusta ja turistien käsistä ruuan varastelusta :)

Joka tapauksessa molemmilla rannoilla oli tähän vuoden aikaan aika eläväistä, ja ihmisiä oli rivissä aurinkoa palvomassa rannan reunasta toiseen. Toisin oli 8 kk sitten, kun Bondilla käytiin, pari surffaria ja muutama lenkkeilijä oli rannalla, mutta kukaan ei halunnut palvoa talvisia vesisateita. Tähän aikaan kuitenkin ranta oli aikamoisen täynnä ja iloksemme saimme kuulla naapuripalvojien suusta iloisesti soljuvaa ruotsin kieltä, ai että kyllä vähän taas koti-ikäväviisari värähti (ainakin Jalmarilla joka muutaman sanan oli muka ymmärtävinäänkin). Ja kyllähän se niin on, jotta mikään ei vedä vertoja kunnon rantalöhöilylle. Ainoastaan illalla kotona huomaa kuinka rankkaa se lopulta keholle on, lihasten löysyydestä ja nahkan punoituksesta johtuen.

Oli siellä kyllä tonttia itse kullekin löhöäjälle

Rantojen lisäksi löhöilimme kaupungin tuntumassa olevan Botanic Gardensin vehreillä ruohoalueilla, evästäen pientä purtavaa ja lukien turhanpäiväisiä roskaromaaneja. Emmekä unohtaneet kuvailuakaan, vaan pitihän sitä kaupungin silhuetteja ja nähtävyyksiä yrittää ikuistaa kameralla vielä viimeisten aurinkoisten päivien aikana. Ja ilman muuta muutamia kolikoita piti tuhlailla etsien tuliaisia ja matkamuistoja mm. Paddys Marketilta, joka on hauska aasialaistyyppinen sisämarkkinapaikka. Siellä sitä on aitoa ja vähemmän aitoa Australialaista sälää ja kilkettä kaupan, ja hienointa kyllä on kun joku suunnilleen arabian niemimaalta kotoisin oleva heppu yrittää kovasti myydä aboriginaalitaidetta hurmaavalla aksentillaan, ah niin aitoa!

Tämä näkymä sentään oli aito

Tästä en ole varma

Meidän "takapihan" takaa.. tai jotain


*Jalmari ja Kirsikka*

Gleben lumoa.

Glebe on tosiaan hyvin värikäs paikka ja täynnä ihania yksityiskohtia. Täältä löytyy paljon pienkerrostaloja vai onko ne kaksikerroksisia rivitaloja? En tiedä, mutta söpöjä ne on. Tosin ollaan ihmetelty, että miksei ihmiset pidä huolta pihoistaan, kun hämähäkinseitit koristaa portteja niin, että näyttää kuin ei niistä olis kuljettu vuosiin. Myös ruoho kasvaa metrin (?) pituisena ja posteja lojuu monen viikon edestä. Täällähän ne tosiaan heitellään myös maahan.

Joka tapauksessa heti tänne muutettua alkoi kovat kuvaussessiot, kun pitihän näitä juttuja ikuistaa! Tässä laajasta kuvasaldosta teillekin muutama. Saatte vähän kuvaa missä ollaan kuukausi pyöritty. (Kuvissa lukeva Cherry tarkoittaa tietysti Kirsikkaa, jos joku ihmettelee..)

Hyvällä tuurilla saatte vielä muutaman jutun lukea meidän reissusta täällä kaukana. Loma alkaa uhkaavasti loppua ja ollaan vähän jäljessä tän kirjoittelun kanssa. Mutta kyllä me sit kerrotaan, kun tulee hyvästien aika ;)

*Kirsikka ja Jalmari*

Gleben markkinat.

Asutaan tosiaan lähiössä nimeltä Glebe. Tämä löytyy tästä suht läheltä keskustaa ja heti tänne tullessa huomattiin, että täähän on vähän niinkun omanlaisensa paikka. Sellanen rento, aika nuorekas ja hieman hipahtava koko Glebe. Pääkatu on täynnä ravintoloita, kahviloita ja kirppareita. Täältä löytyy ihan varmasti aarteita kotiin, jos on kinnostunut vanhasta ja omalla tavallaan tyylikkäästä tavarasta. Käytiin nimittäin paikallisessa kierrätyskeskuksessa ja suu auki kuljettiin sen kolmessa kerroksessa. Palvelu olisi ollut ystävällistä, mutta jätettiin toistaiseksi ne vanhat lipastot ja matkalaukut jollekin muulle :(

Oltiin myös kuultu monesta ilmansuunnasta kehuja lauantaisista markkinoista, jotka ihan täällä Glebessä järkätään. Pitipä sinne sitten kerran itsekin mennä pällistelemään.

Markkinoilta sai paljon sitä tavallista, eli tavaraa, jota myydään joka puolella Australiaa. Tavaraa, joka koskettaa  enemmänkin turisteja, ei paikallisia. Tämän lisäksi pöydät notkuivat myös ihan omanlaatuisiansa juttuja. Näiltä markkinoilta löydettiin paljon käsitöitä, uusiokäyttökoruja, erityistä taidetta ja tietysti rutkasti vaatteita. Kyllä sieltä perinteiset hierojat ja varmaan ennustajakin löytyi, mutta saattais olla liian pelottavaa kuulla minä päivänä heittää veivinsä.

 

  

 

Ollaan taidettu nuukiksi ruveta, kun ei markkinoilta paljon mitään mukaan tarttunut, mutta kyllä se oli käymisen arvoinen reissu! Ja jos tuliaiskassi kumisee tyhjyyttään niin siihenkin saattaa löytyä apua näiltä markkinoilta!

Seuraavaksi näettekin kuvia värikkäästä Glebestä!

*Kirsikka ja Jalmari*

Australia Day 26.1.

Tällä kertaa on kyllä nettipäiväkirjamme tämä kertomus eniten myöhässä, mutta kuten sanonta menee, parempi myöhään...

Australiassa tammikuun 26. päivä on kansallinen vapaapäivä, voin kai kutsua sitä ihan kansallispäiväksi täällä. Päivän teema ajoittuu ajassa taaksepäin aina sinne kun ensimmäinen laivue vuonna 1788 tuli tänne nykyisen Sydneyn nurkille. Päivän juhlanaihe toki on kaksijakoinen, toisaalta juhlitaan länsimaisen kulttuurin tuloa mantereelle, samalla kun paikallinen alkuperäisväestö näkee vain oman kulttuurinsa katoamisen.
Päivä on siis yleinen vapaapäivä ja ohjelmassa on kaikenlaista kulttuuria ja ohjelmaa.

Ei ole kuitenkaan kaikilla vapaapäivä.

Meidän osaltamme päivän juhlinta meni vähän puihin, herättyämme jotakuinkin puolenpäivän aikaan, kuten kunnon lomalaisen kuuluukin. Siinä sitten mietimme, minkälaista mahtaa olla päivän tarjonta. Lehdestä ja netistä hieman asiaa tarkasteltuamme päätimme lähteä katsastamaan Darling Harbour, jossa olisi musiikkia ja muuta mukavaa. No, ihmispaljoudesta sitä muuta mukavaa ei juurikaan löytänyt, mutta musiikki kuului kylänraiteilla kauas. Kaduilla oli ruoka- ja juomakojuja ja tottakai markkinahenkistä krääsän myyntiä.

Ilmassa kuitenkin oli aistittavissa jonkinmoinen ero esimerkiksi suomalaiseen itsenäisyyspäivän viettoon. Täällä Australian lippu oli lähes jokaisella ihmisellä "tatuoituna" kasvoissaan ja jokaisessa autossa se liehui jopa molemmin puolin. Muutoinkin lippua oli paitana, sateenvarjona, pyyhkeenä, melkein missä vaan. Ei siis jäänyt ulkomaan miekkosellekaan epäselväksi mistä on kyse.

En tiiä riehaannuttiinko me sitten liikaa...

*Jalmari ja Kirsikka*

lautalla Mossmanin ja Watsonin luo.

Jepulis kepulis, ajankuluahan lomalla on pakko olla, tai muuten ihan notkistuu makarooniksi. Me oltiin päätetty sijoittaa lähtevän kämppiksen suosituksesta valkoiseen pahvilätkään. Se kuulemma antaa oikeuden ajaa paikallisbusseilla, -lautoilla ja -junilla viikon ajan niin paljon kuin lystää (ja varmaan enemmänkin, ei ne meinaan niin viihtyisiä ole vaikka eräs laulu taitaa niin väittääkin). Siinäpä sitten Australian-taiwanilaiselta Leen pariskunnalta lähikiskalta liput lunastettuamme hetken raavimme takatukkaa ja demokraattisella yhteispäätöksellä lähdettiin ajelemaan lauttareittejä läpi, ihan vaan tutustuaksemme Sydneyn rannikoihin.

Ensin oli vuorossa matka Mossman Bayhin. Nimestähän ei voi päätellä mitään ainakaan meikäläisten lontoonkielen tuntemuksella, mutta löydettiin sitten vähän parempiosaisten aluetta kai. Ainakin niitten paatit tuntu olevan aavistuksen kotoista lasikuitu-Terhiä tanakampia.

Seuraavana päivänä sitten lähdettiin kevyessä kesäpaahteessa...



...tarkastelemaan Watson Bay, jota meille jo kesäkuussa suositteli ihka eka kämppäkaverimme Australian kamaralla, varmaan muistattekin Itävaltalaisen Thomasin. Eipä turhaa alppien jodlaajamestari meille kehunut Watsonin tunnelmaa ja merimaisemaa. Tuolloin kesäkuussa näiltä näkymiltä saattoi nähdä valaiden leikkejä, mutta nyt nuo järkälemäiset vesien nisäkkäät uiskentelvat jossain etelänavan tuntumilla kai. Joka tapauksessa, Watson Bayn mahtavat rantakalliot kyllä tekivät vaikutuksen, jotenkin halutti melkein tulla teltan kanssa ihan vain katselemaan aavaa ja siellä lipuvia purjeita. Siksipä epäilen, että nuo kalliot saavat meidät vielä toisenkin kerran ihastelemaan avomerta, kenties auringonlaskun aikaan.

Jännityksellä seurataan minne lautat meidät seuraavaksi vie...

*Jalmari ja Kirsikka*

Kengurukuvaa mestästellessä.

Saatiin vallan suomalaisvieraita kokonainen naislauma tuossa parisen viikkoa sitten tänne meitä viihdyttämään. Käytiin siinä heti iltaa istumassa ja viimiset rahat syömässä vieraiden kunniaksi kiinalaisessa. Lämpötila oli meidän harmiksi aikamoisen viileä ja tuoreemmat reissaajat kauhistelikin, kun oli tullut vaan yhdet farkut otettua ja nyt ei meinannut villasukat illalla riittää. Oli se kuitenkin kai vähän leudompaa, kun Suomen pakkasissa.

Ilmatkin siitä sitten parani onneksi päivien kuluessa ja päätettiin lähteä kengurukuvia metsästämään jo meille tuttuun Taronga zoohon. Kesäkuusta asti oli jäänyt mielen päälle kaivertamaan, että täytyyhän se Australian tunnuseläimen kanssa samaan kuvaan päästä, kun ei viimeks ihan kympin kuvaa saatu napattua.
Päästiin myös seuraamaan hyljeshowta, josta viimekerralla myöhästyttiin.

Norsuaitauksesta löytyi vähän nuorempi veijari, joka saikin paljon huomiota ihmisiltä.

 

Huumoria ei puuttunut kyllä kirahveiltakaan.

Valitettavasti kengut kuitenkin petti meidät ja jätkät vaan veteli sikeitä jossain kivien takana. Ei eväänsä liikauttanut, vaikka koitettiin niitä kovasti kiristää yhteiskuviin. Tullaan ehkä joskus vielä kostoreissulle.
Wallabit sen sijaan uskaltautuivat poseeraamaan meille, joten ei me ihan tyhjin käsin jouduttu lähtemään.

***

Asunnon etsintäähän tehtiin jo heti kaupunkiin saapumisen jälkeen tai oikeastaan jo ennen sitäkin Brisbanesta käsin. Tarjontaa tuntui olevan joka suuntaan, mutta aina joku mätti, kuten kallis hinta, arvatenkin. Päätettiin kuitenkin käydä vilasemassa erilaisia ehdokkaita, vaikka ei sijainti tai hinta ollutkaan ihan kohdillaan.

Kyllä sitä kaikenlaisia rotankoloja ja hippiluolia ihmiset kehtaa vuokralle laittaakin, että alkoi jo vähän huvittamaan. Vähän sama, kun laittas oman parvekkeensa viikkovuokralle satasella. Onhan siinä yks seinä ja ovikin löytyy.

Gleben kaupunginosa oli meitä vetänyt puoleensa jo kesäkuussa, joten erityisesti sieltä löytyvä huone kiinnosti meitä. Matkaa oli 20 minuuttia keskustaan, jos omia jalkojaan käytti, ja bussilla matka taittuisi vartissa.
Otetiin sitten riskillä se, vaikka ei ihan kriteerit täyttyny, ja tekstattiin, että laukut on pakattu ja koskas voidaan muuttaa.
Tässä ollaan nyt sitten vajaa pari viikkoa asustettu vanhaa taloa kolmen muun kämppiksen kanssa ja ihan lupaavalta tuntuu. Myös paljon ekstrakavereita löytyy varsinkin keittiöstä ja kylpyhuoneesta. Toisilla on pitkät sarvet päässä ja toiset pakenee kauheeta vauhtia ihmisjalkojen alta. Kyllä niihin on jo ihan kivasti tottunut, mutta yöllä ei välttämättä kannata lähteä vessaan. Tai ei ainakaan laittaa valoja päälle.

 

*Kirsikka ja Jalmari*