Kuten jo aikaisemmin kerrottiin, sijaitsee sataman uudella miljoona-alueella pieni uimaranta sekä houkuttelevan näköinen, suuri allas aaltokoneineen. Kun Darwinia oli ristiin rastiin kahlattu, postitätejä “oliskos tänäänkään mulle yhtään postia”-kysymyksillä vaivattu, jätskit maistettu ja hostellin huonetta vaihdettu, tultiin siihen lopputulokseen, ettei kaupungilla ole meille enää mitään muuta yhtä jännittävää annettavaa kun vielä testaamaton tekomyrsky, päätimme suunnata suoraan uhmaamaan tyrskyjä.
Kassalla meinasi ahneus yltyä, kun mietittiin ottaakko puolen päivän vai koko päivän lippu, ei tässä olla sentään Nokian Edenissä oltu vuosikausiin.. Tyydyttiin kuitenkin kolmeen tuntiin, joka irtosi viidellä dollarilla. Ei paha maksu moisesta huvista! Ideahan on se, että paikalle on rakennettu tavallaan tekoranta, jonka toisesta, kaksi metriä syvästä päästä isot allot lyödään kohti madaltuvaa rantaa. Ihmiset keikkuvat siellä joko ilman mitään (hullut, minä oisin ainakin heti hukkunut..) tai sitten vaihtoehtoisesti isoilla uimarenkailla tai pehmeillä surffilaudoilla. Ensitöikseen oli siis hämättävä jotain pientä aussiteiniä ja varastettava uimarengas, jos aaltoihin mieli puoliturvallisesti sukeltaa. Jalmari tietysti osasi tämän nopeammin ja röyhkeämmin tehdä, joten kaksi aikuista yhdellä renkaalla oli vallan hyvä vaihtoehto. Toinen puristi sitä rystyset valkoisena ja toinen toimi hinaajana, vaikea arvata kumpi.
Oli se muuten hauskaa palata takaisin 11-vuotiaan tasolle ja kiljua riemusta, kun aallot vei mukanaan. Jossain vaiheessa kävi mielessä, että pieni uimakoulukertaus ei varmasti tekisi pahaa. Aussilassa opitaan ilmeisesti uimaan jo kohdussa, kun sen verran pieniä nappuloita näkyi kauhomassa altaan toisessa päässä. Välillä hengenpelastajat juoksivat tuhatta ja sataa ja hyppäsivät aaltoihin pelastamaan renkaansa menettäneitä. Sai siinä vähän kuvaa siitä, ettei kannata ruotsin laivalta hyppiä, jos on käynyt mielessä.
Huulet sinisenä ja kädet kananlihalla Jalmari tahtoi lähteä jo kahden tunnin päästä, toinen olis saattanu viihtyä vielä muutaman kymmenen tuntia. Tyydyttiin kuitenkin kuivattelemaan uimavarustusta kuumaan aurinkoon ja napostelemaan friteerattuja perunoita. Koko illan heitti vuorotellen vasemmalle ja oikealle ja mielessä ei pyörinyt mitään muuta, kun tahtoo takaisin! Ilmeisesti oli osuttu kultasuoneen.
Seuraava päivä toikin tullessaan tuttuja vieraita suoraan aussimaan keskiosista. R ja M liittyivät jälleen seuraamme ja tätä päätettiin Jalmarin kanssa juhlistaa ihan hostellin vaihdolla. Viikko + 4 päivää Dingo Moonissa oli antanut kaikkensa, joten päätimme kokeilla tien toisella puolella sijaitsevaa matalaa majaa. Jokseenkin virkistävää päästä asumaan tuttujen kanssa, vaikka olihan edellisistäkin huonekavereista jo tietyt puolet hyvinkin selvillä. Elämä tuntui olevan eräillä suurinpiirtein Suomen ajassa, vaikka eivät siellä varmasti koskaan olleet käyneet.
Hostelliruljanssin jälkeen esittelimme R+M:lle satama-alueen ja vaihdoimme bikinilinjalle löhöilemään ja herkuttelemaan sulaneilla sämpylöillä. Miehet testasivat oikean uimarannan ja ottivat samalla aimo annoksen suolakuorintaa. Jostain syystä eilisen päivän hauskanpito vei katseita tasaisesti lyövien aaltojen suuntaan ja joku meistä yritti kaikkensa saada loppuporukkaa innostumaan asiasta. Yksi lopulta suostui ja taas oli pariskunta heilumassa kuin heinäseipäät. Tällä kertaa onnistuttiin molemmat rengastaistossa ja hauskaa oli siis tuplanverroin. Mahdollisesti laidalla seuranneet katselijatkin saivat annoksen naurua, kun Kirsikka tiputti tapaturmaisesti housutkin puolitankoon kovan merenkäynnin tuotoksena. Myös varvas halkesi innokkaasta tyrskyjä päin sukeltelusta, mutta kaiken kukkuraksi parituntinen oli erittäin hyvää liikuntaa!
Loppuilta sujui rauhallisemmissa merkeissä hostellia ja viinitonkkaa tuijotellessa.
Cheers,
*Kirsikka ja Jalmari*
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti