Aurinkoa metsästämässä.

Torstaina (25.6) oli aikanen nousu uuteen kotipaikkaan lähtön takia. Uudet kämppäkaverimme olivat kotiutuneet noin neljän maissa yöllä rugby-matsista, joten viereisistä punkista kuului tasaista puhinaa. Rinkat reilaan ja viimeiselle aamupalalle suuressa hostellissa.

Lentokentällä oltiin tavalliseen tapaan pari tuntia liian aikaisin, joten katottiin läppäriltä vähän Lostia ja kuluteltiin muutenkin aikaa Qantasin lentoonlähtöjä seuraillen. Koneessa ei tietenkään tarjoiltu mitään, koska kyseessä oli halpalento JetStarilla. Oltais tietysti voitu hoksata se jo esimerkiksi lentokentällä, jotta oltais saatu eväitä mukaan, mutta mitäs sitä turhaan on ajoissa viisas. 4, 5 tuntia meni kuitenkin nopeesti nukahdellen ja outbackia ikkunasta tarkastellen.

Darwinissa pöllähti vastaan sellanen kuumuus kun saunaan olis astunut. Ainakin me oltiin siis oikeessa paikassa Sydneyn villasukkakelien jälkeen! Lentokentällä suunnistettiin ensimmäisen tiskin luo, jossa näytti olevan muistakin rinkankantajia. Täti kysyi mikä hostelli olis määränpäänä ja laskutti selvästi vähän lomarahoja myös itselleen. Saatiin kuitenkin mukava bussimatka ilmastoidussa bussissa Darwin cityyn asti. Matkalla nauratti aika makeesti mihin oli taas itsemme saatu, kun just oli tottunut Sydneyn huikeasti kuhiseviin katuihin ja mahtaviin suurkaupungin kerrostaloihin. Darwin näytti äkkivilkaisulta afrikkalaiselta maalaiskylältä, jossa toki en ole koskaan käynyt, mutta millaiseksi sen nyt voisi kuvitella.. Setä pysäytteli bussia vähän väliä ja huuteli hostellien nimiä, jolloin jokaisen olisi pitänyt tajuta missä jäädään pois. Itsekin hieman hämäläisenä sitten viimein. Hostellin respassa olikin yllätykseksemme suomalainen tyttö töissä, joten olipas virkistävää vaihtaa kuulumisia myös omalla kielellä. Huoneen ovella suorastaan törmättiin uuteen kämppäkaveriin ja se oli NAINEN! Hallelujaa kerrankin jotain tasa-arvoa tällä matkalla! :D No toisessa alasängyssä oli kyllä mieskin, mutta joka tapauksessa mukavaa vaihtelua. Huone oli noin viidesosa siitä, johon Sydneyssä oltiin totuttu ja yläpetien yllä vaani tuhatta ja sataa kiertävä ilmastointigiljotiini, joten parempi olla tarkkana kun kömpii nukkumaan yömyöhään..

Saksalainen kaverimme kertoi olleensa jonkin aikaa töissä omalla reissullaan ja myös tuhlannensa ihan mukavasti palkkarahoja. Siitä todisteena kämpässä vallitseva kaunis vaatteiden ja muiden naisellisten tavaroiden sekasorto, joka tietysti omalta osaltaan muodostaa eräänlaista kodinomaisuutta.

Ilta olikin pian käsillä suhteellisen myöhäisestä saapumisesta johtuen ja suunnistimme ihanasti ilmastoituun sekatavarakauppaan ostamaan iltapalaa ja nautimme sitä taivasalla, kuten tässä hostellissa tehdään. Keskellä hengailualuetta sijaitsee ihanan sininen uima-allas, ilmapiiri on rento ja omassa huoneessa ei juurikaan tule aikaa vietettyä. Ulkoilmakeittiössä ei koskaan tarvitse olla yksin, sillä kurkistat vain kattilan alle, kyllä sieltä muutama sata kaveria aina moikkaa takaisin :D

Uima-altaan vieressä kasvaa iso puu, joka yrittää osua valkoisilla kukillaan alla istuvia reissulaisia, se tuo myös paljon tunnelmaa pihapiiriin ja kuten eräs illanistuja sanoikin niin täällä ei telkkarihuoneella paljon mitään tekisi. Illalla tarkenee samoissa vaatteissa, jotka on aamulla päälleen löytänyt eli ilmasto on todellakin kuumaa ja kosteaa, vaikka ei tietysti mitään siihen verrattuna, millaista täällä on vuoden vaihteessa.

Perjantaina käytiin tutustumassa vähän kaupunkiin ja todettiin, että jos jonkinlaista ruokapaikkaa ja pubia löytyy perus pankkien ja virastojen lisäksi, joten ei tää nyt ihan tuppukylä ole. Kierreltiin pitkin rantoja ja löydettiin itsemme satamasta. Merivesi oli älyttömän lämmintä ja suunniteltiinkin, että tultais joku päivä alueelle viettämään päivää piknik-eväiden kera. Satamassa oli aidattu suuri uima-alue sekä toinen iso uima-allas, jossa oli eräänlainen aallontekijä, joten ihmiset keikkuivat siellä edestakaisin uimapatjojen ja renkaiden kanssa, näytti sen verran hauskalta, että jos liikaa aikaa tuppaan niin mikä jottei. Tulipa siitä mieleen, että ajantaju on kyllä totaalisen kadoksissa, joten mitä ilmeisemmin ollaan ihan hyvin lomauduttu. Pientä suunnittelua on pakko harrastaa, jotta tietää edes jossain määrin, että missä on menossa ja montako yötä varaa. Päivämääristä saatika kellonajoista ei ole kyllä mitään tietoa, joten joutuu vähän lunttailemaan.

Paluumatkalla poikettiin paikalliseen bottle shopiin, joka tarjoaa aikuisten virvokkeita kansalaisille 24 tuntia vuorokaudessa. Täällä ei juuri tapaa kaljapulloa ruokakaupassa, mutta sitä vastoin voi ajaa autolla drive in:n kautta ja myyjä kysyy millaista alkomahoolia saisi olla.

Suurin osa hostellilaisista vietti perjantai-iltaa kotosalla, koska menomestoja ei ihan joka sormelle täältä taida löytyä. Itsekin nautimme illasta tähtitaivaan alla pari huurteista kourassa.

*Kirsikka & Jalmari*

Sunny day in the Zoo

Australiassa ehkäpä parasta on sen monimuotoinen eläinlajien kirjo. Kävimme hakemassa esimakua siitä Sydneyn Taronga Zoo -eläintarhassa, mutta älkää toki huolehtiko, emme maistaneet kengurunlihaa... VIELÄ! Taronga Zoo on rakennettu Sydneyn pohjoisosaan ja keskustan Circular Quay satamasta sinne pääsi mukavasti lauttakyydillä.



Edellisen päivän virheen liian myöhäisestä lähtöajasta korjasimme menemällä tällä kertaa n. 46 min aikaisemmin, joten aikaa oli siis riittävästi.. minkäs teet kun uni aamuisin on parhaimmillaan. Lauttamatkan alkuun nautiskelimme Sydneyn oopperatalon kaksi muuta kanttia, mitä ei vielä oltu nähty. Kuviakin yritettiin ottaa, mutta joku saksalainen ystävämme halusi tunkea jatkuvasti eteen. Kaupungin silhuetti oli myös näyttävämpi mereltä katsottuna.

Tällä kertaa Kirsikan sitkeys opiskelijakortin vilauttelussa palkittiin, pääsymaksusta pompsahti heti kymppi alennusta. Tähtäimessä oli ottaa monia kivoja karvaturrikuvia, parhaimmillaan jopa niin että olisimme saaneet Australian maskotin olkapäillemme nukkumaan. Tottakai siitä huvista olisi yllättäen saanut taas maksaa lähes toisen sisäänpääsymaksun verran, eikä koala olisi ollut lähimaillakaan ainakaan meidän hartioita.


Pääsimme kuitenkin paijaamaan kenguruita ja vallabeja, joista meille eläkeläinen vapaaehtoistyöntekijä olisi kertonut vaikka koko päivän, hauska täti! Etukäteen meillä oli pienoinen pelko selkäpiissä kenguruiden potkuvoimasta, mutta onneksi nämä olivat niin unisia ja ilmeisen hyvin ravittuja, etteivät jaksaneet riitaa haastaa. Kuulemma urokset, parhaimmillaan kooltaan jopa kaksinkertaisia näihin tarhanaaraisiin verrattuna, ovat ärhäkämpiä pullistelijoita.


Toki näimme myös paljon muita perinteisiä eläintarhan asukkeja, kuten ronsut, papukaijat, kilpparit ja tottakai suuren suosikkimme hipon.. vai mikä se nyt taas olikaan.




Sen verran voimme kuitenkin paljastaa että täällä pallon toisella puolella ei kaikki ole väärinpäin, bambi näyttää täälläkin ihan bambilta ja kukko kiekuu samalla tavalla, vaikka joku voisi luulla näistäkin, että esimerkiksi bambilla on ruskeat pilkut valkoisella pohjalla tai kukon sanovan ”Kiekukukkkooooooo!”

Eläimellisen hauska tiistai meillä, toivottavasti teilläkin!
*Kirsikka & Jalmari*

Tehokasta toimintaa ja rannalla rentoutumista.

Terve mieheen! Juhannus oli ja meni, itse ei sitä kyllä taidettu juhlia, ellei mukava lököttely hostellilla asiaa ajanut? Täällä ei kyllä tajua mikä päivä on yleensäkään menossa, koska mennyt viikonloppukaan ei mielestäni eronnut mitenkään arkipäivistä, jos kaupunkikuvaa katseli. Vaateliikkeet, kioskit ja ostarit olivat auki ihan niinkuin ennenkin ja päätimmekin hoitaa puhelinliittymäasian pois alta. Ystävällinen Telstra-liittymien Mark neuvoi meitä alkuun ja kertoi millä liittymällä meistä kuulisi myös outbackista asti, eli Australian keskiosista, joissa ei asutusta liiemmin ole, jos sinne jostain syystä karanteeniin joutuisimme. Nyt meillä on siis Reetan antama Vodafone (kiitos!) sekä Telstrat, joista jälkimmäisiä testasimme jo tänään onnistuneesti! Jostain syystä en numeroitamme tänne laita, mutta niitä saa suvun kesken jaella kyllä miten haluaa.

Eilinen taivas näytti melko pahaenteiseltä jo hostellin ikkunasta katsottuna, mutta rohkeasti jatkoimme matkaa puhelinkaupasta Harbour Bridgelle, koska emme olleet siellä vielä ottaneet askeltakaan. Hienoimmalta se tietysti näyttää kaukaa katsottuna, mutta tarkempaa tutkimista kannattaa myös harrastaa, koska näkymät olivat oikein silmään sopivat. Silta tuntui olevan erityisen suosittu myös lenkkeilijöiden keskuudessa, sillä sama mies juoksi ohitse useaan otteeseen. Sillan pituus on 1149 metriä ja korkeus 139 metriä, näin joitain faktoja antaakseni ja olemme kovasti suunnitelleet myös sen korkeimpien kaarien päällä kävelemistä, siis ihan oikeasti! Bridgeclimbing on suosittua, mutta hintavaa puuhaa, emme sitä kuitenkaan taida tänä talvena tehdä, koska ilmojen helliessä myös fiilis on mitä todennäköisemmin aina vaan parempi. Jätetään jotain siis ensi kesäksikin, sitten vuoden vaihteessa kun mahdollisesti vietämme täällä uutta vuotta!

Tänään maanantaina (22.6) suunnitelmissa oli saada kerrankin jotain aikaiseksi tämän kaiken lorvimisen kaverina, joten yritimme herätä aikaisin. Meistä kolmesta ei kuitenkaan kukaan ollut nukkunut vielä kahteen mennessä yöllä, joten aikainen herätys vällyjen alta oli hieman vaivalloista. Tiedä sitten, mikä Thomasia piti ylhäällä, ehkä hän suri niin paljon pian loppuvaa 10 kuukauden Australian tourneetaan, ettei uni löytänyt perille. Itse kuuntelimme lakaisukoneen mekastusta ja muuta yhtä mielenkiintoista, jonka näköjään tahdon täällä teillekin jakaa.

Tämä aamu oli kuitenkin suihkuun päästyä yhtä luksusta sillä muistin, että kerroksessamme on invavessa ja mitäs muutakaan sieltä löytyy kuin hiustenkuivaaja!!!! Kerrassaan mahtava tunne pöyhytellä kaikessa rauhassa ”omassa vessassa” kuontalo kuivaksi. Nenänpuuterointien jälkeen kävelimme päättäväisesti läheiseen Commonwealth Bankiin kauluspaitoihin pukeutuneena varmana siitä, että meidät otettaisi vähintään punaisin matoin vastaan – vihdoinkin valitsitte meidät! No ei, valitsimme pankin ihan logonvärien perusteella. Keltainen ja musta yhdessä ei voi olla koskaan huono valinta.

Eteis-isäntä kysyi ystävällisesti minkä takia mahdoimme heidän oveaan raottaa ja kerroimme, että pankkitili ois kiva. Hetken kuluttua mukava naisääni kutsui ”Jeiri” ja tiesimme vuoromme tulleen. Torniolainen miehennimi kuulostaa erityisen eksoottiselta aussiaksentilla. Dana osottautui äänensä mukaisesti oikein mukavaksi pankkivirkailijaksi ja laittoi heti vipinää papereihin. Passilla ja 500 dollarilla olimme hetkessä avanneet ihkaomat pankkitilit, jonne toivon mukaan muutamien kuukausien sisällä alkaa ropista värikkäitä aussiseteleitä ja suuria kolikoita. Vielä kun pankkikortit meidät jonnekin toiselle puolelle maata tavoittavat, niin alkaa olla monta perusasiaa hoidettuna täällä päässä.

Tarkoituksena tälle päivälle oli vierailu Sydneyläisessä eläintarhassa, koska haluamme palavasti nähdä kunnon australialaisia eläimiä Kakadu-lintujen lisäksi, mutta satamasetä sanoi, että pari tuntia ei taida riittää kunnolliseen tarhavierailuun, joten päätimme siirtää reissua toiselle päivälle. Tänään oli muuten erityisen hieno päivä kaikilla tavoilla sillä taivas oli sininen eikä sateenvarjoja tarvinut avata kertaakaan! Siitä riemastuneina ja eläintarhareissun peruuntuessa oivalsimme, että lauttojen vierestä lähtee busseja Bondi beachille eli yhdelle Sydneyn parhaista rannoista. Se ei voisi pettää meitä! Siis lippuluukulta kortti ja menoksi kohti surffareita! Maisemat olivat hienot jo autosta käsin, mutta niin oli perillä siintävä rantakin. Täällä on todella vaikeaa tajuta, että elämme melkein kylmintä talviaikaa, koska ihmiset viihtyvät noin 19 asteisessa vedessä surffilautojensa kanssa vuodenajasta riippumatta. Otimme rannan kebabravintolasta annokset mukaan ja pyllähdimme vaalenruskealle hiekalle mutustelemaan ja ihailemaan aaltoja. Aurinko paistoi päivän viimeisiä säteitä kellon ollessa jo neljän maissa, mutta surffitytöt ja -pojat senkun jatkoivat ja ranta tuntui olevan muutenkin urheilijoiden suosiossa. Hieman mukavampaa lenkkeillä rantaviivassa kauniissa maisemissa! Koitimme kuvailla toisiamme edestakaisten aaltojen seassa ja niinhän sitä ahneelle käy, että eikös aikaakaan, niin molemmilla oli kengät ensinnäkin täynnä hiekkaa ja toisekseen vielä litimärät. Ei olla vieläkään näköjään opittu aussilaisten perusjalkineiden, eli slipslop släpäreiden käyttöä, ei nimittäin haittaa, vaikka kastuu. Sitkeästi kuitenkin jatkettiin rannalla kävelyä, kun kerran 4,5 dollaria oli siitä ilosta maksettu. Aurinkoinen taivaanranta oli kaunis ja käytiin vielä läheisellä kalliolla kiipeämässä, jossa ystävällinen täti tuli kysymään voisiko ottaa meistä kuvan, kun koitimme kai niin säälittävästi mahtua itseottamaamme kuvaan. Muuten hyvä, mutta Jalmarille voisi huutaa ensi kerralla ”Smile:n” sijasta SILMÄT AUKI – nyt! Onneksi moisia kuvauskohteita tulee eteen vielä toivottavasti kymmeniä.

Bondi beach tuli siis katsottua ja kuolattua läheisiä taloja, joissa joku kai oikeasti asuukin, senkin! Ei tarvisi paria kertaa miettiä minne ensi keskiviikon Viking lottorahat sijoittaa! Sormet ristiin! Bussimatka sujui takaisin ihan yhtä rattoisasti ja kaiken tämän herkun jälkeen rykäisimme itsellemme vielä veronumerotkin netin kautta, joten nyt sinne pankkitilile saattaa tulla jopa ihan lainmukaista rahaakin. Loppuilta sujui hostellin oleskelutiloja kuluttaen ja unelmoiden seuraavasta kohteestamme, Darwinista. Jos emme vielä tohtineet kertoa niin ensi torstaina lähtee lento Pohjois-Australian suuntaan ja tavoitteena olisi sanoa käsipäivää myös herra Auringolle! Tätä paikkaa on kaveripiirissämme kutsuttu myös paratiisiksi (terkkuja Teklalle ;) ), joten odotukset ovat oikein korkealla. Siellä sitten niitä krokotiileja ja muita vetonauloja kurkkimaan! Toivotaan, ettei tällä kertaa Qantas päätä lentää turbulenssiin, kuten iltasanomat näyttää kirjottaneen. Katsotaan sitten myöhemmin miten kauan Darwin saa meidät pidettyä kaupungissaan ja se onkin sitten jo toinen tarina se.

Yömyssylle,

*Kirsikka ja Jalmari*

Sadetta ja muumioita

jep jep, aloitetaanpas perinteisesti. Nimittäin tänään pääsimme sängystä ylös jo ysin jälkeen, siinä sitten aamutoimet ja alakertaan väkertään aamiaista. Ja ette arvaakaan miten hyvältä maistui kaurisateria eli kaurapuuro, joka oli vieläpä mikrotettua kamaa. Ehkä sitä makua teki myös kuvassakin näkyvä kohtalainen annos voita ja kuvassa näkymätöntä sokeria.. jawohl miten terveellinen aamupala.

Eilen oli jo päätettynä, että Tänään Mennään tsekkaamaan yksi Sydneyn viihtyisimmistä puistoista, Hyde Park, sekä Australian Museum ja osavaltion pääkirjasto eli New South Wales State Library. Ja miten sattuikaan, että kun suomalainen herää ulkomailla aikaisin mennäkseen katsomaan nähtävyyksiä, on taivas valloittavan tumman harmaa ja vettä tulee kuin sieltä legendaarisesta Esterin.. no jääkööt sanomatta. Vaan eipä mitään, päätös oli tehty ja matkalle siis täysin kaurapuurovatsoin.

Pihalla kyllä molemmat katsoimme toisiamme miettien samaa: “Mennäänkö sittenki takas nukkumaan”, mutta suomalainenhan ei ole sokerista tehty! Neljännestä Convinient Storesta (joita on täällä noin 3/kortteli ja myyvät pääosin limpparia ja karkkia) vasemmalla puolen Georg Streettiä, kenties thaimaalainen myyjätär myi meille puoliväkisin sontikat hintaan 5 aussidoltsia kipale.

Aikamme tarvottuamme pitkin Sydneyn vesipinnoitettuja katuja, löysimme itsemme Park ja Elisabeth Streetin risteyksestä, jossa olimme siis yhdessä Hyde Parkin sisäänkäynneistä. Puisto lähes imaisee sisäänsä avoimine nurmialueineen ja ihanan isoine puineen, joiden huminaa (tänään vedenropinaa) säestää pohjoispäädyssä oleva suihkulähde sekä tänään myös Iranilaisten immigranttien mielenosoitus. Päätimme kuitenkin tulla puiston kuvailuun uudelleen seuraavana aurinkoisena päivänä ja suunnata nopeasti museolle, joka on vain parisataa metriä puistosta pohjoiseen.

Museossa Kirsikka koitteli lipunmyyjän kärsivällisyyttä tinkaamalla alennusta 12AD hintaisesta lipusta, mutta myyjän tyly tuomio oli: “Meillä ei ole alennuksia millään kortilla!” Museo sinänsä ei oikein kummemmin säväyttänyt, aika lailla samaa pahvinmakua ja ummehtunutta tuoksua kuin missä tahansa muualla (Jalmarin mielipide). Jotain mukavaa ja kuvattavaa kuitenkin löytyi.

Osavaltion pääkirjasto ei sekään säväyttänyt, josta kyllä syytän matalapaineen luomaa masennusta lievempää alennustilaa tai sitten vain kirjat eivät ole meitä varten. Rakennus sinänsä oli kyllä hieno marmorisine lattia ja seinälaattoineen, sekä hervottoman isoine luku- ja kirjasaleineen, eli kyllä se sittenkin ihan kiva taisi olla :)

Saatiin siinä taas sen verran päivästä kulumaan että lomalaisen energiavarat olivat nollan tietämillä. Pää hieman eteenpäin roikkuen, sateenvarjo olkapäätä vasten nojaten tallustelimme kohti Woolsworthin supermarkettia, josta päivän sapuska-annos oli etsittävä. Loppumatkasta havaitsimme että märät Adidaksen Superstarsit ei tunnu yhtä hyvälle vasten suomalaisia varpaita kuin uudet kuivat vastaavat (kuvassa alla lähtöpäivänä.) Lisäksi tajusimme, että ihme kyllä aussilassa ei ihmeemmin käytetä kaupungilla kumppareita, liekö sitten tietävät näistä nokian ihmeistä...

Varpaat jatkavat tarinaa seuraavassa jaksossa...
*By Kirsikka and Jalmari*

Mikä päivä, mikä valuutta???

Perjantaina (19.6) jäi oikein ruhtinaallisesti aikaa tutustua Sydneyyn sillä heräsimme melkoisesta koomasta vasta 12:30 paikkeilla..! Edes kämppäkaverin kolistelut eivät haitanneen näköjään tarpeeksi vaan punkassa oleilu tuntui niin mukavalle, että en vaivautunut edes katsomaan kelloa. Huonelämpötila on suurinpiirtein pakkasen puolella erityisen tehokkaan ilmastoinnin puolesta, joten paksu täkki on ihan must.

Pöllähtäneinä raahasimme itsemme ykköskerroksen kokkisaliin laittamaan aamupalaa, kun toiset siellä jo iloisesti paistoivat lounaslihoja. Mutta suomalainen säästää tässäkin, jäi yksi ruoka väliin!! Jes! Koska taivas näytti siniseltä ja ilma mukavalta, päätimme lähteä pitemmälle kävelyreissulle. Eihän me oltu käyty vielä cityn lisäksi oikein missään pakko-nähdä-paikassa. Suunnattiin George streettiä pitkin kohti Chinatownia, joka nimensä mukaisesti kuhisi kiinalaisia ja muita aasialaisia, joita tämä kaupunki on täysin pullollaan. Kirsikka olisi halunnut nähdä jo Suomessa suunnitellun Chinese Gardensin, mutta 6 dollarin sisäänpääsymaksu ei houkutellut kumpaakaan. Tällä matkalla on parempi punnita mitä tosiaan tahtoo! Onneksi tuli käytyä pari kuukautta sitten Vantaan Viherpajassa, se oli varmaan vähän sama asia ;) Tyydyttiin siis salakuvailemaan paikkaa ihan piruuttaan moisen maksun kostoksi ja jatkettiin sitten matkaa kohti muuta Darling Harbouria eli yhtä satama-aluetta tässä kaupunkialueella. Näkymät oli kauniit ja lämpöisellä kesäpäivällä siellä varmasti viettäisi parikin tuntia jätskitötterön ja hyvän seuran parissa. Ehdimmekin ihan kivasti ennen pimeän tuloa, joka edelleen yllättää aikaisella kellonajallaan.

Satamasta hipsimme kohti QVB:tä eli Queen Victoria Buildingia, joka on yksi hienoimmista ostoskeskuksista tässä kaupungissa. Jos sieltä ei löydy mieleistä mukaan, niin ei sitten mistään. Tosin aina parempi, jos tilinsaldo näyttää jotain kuusinumeroista. Kirsikka oli bongannut tämänkin paikan jo kotimaan kamaralla, mutta edellis illan juttelut Thomas Juniorin kanssa valokuvilla vahvistettuna muistuttivat meitä kyseisen paikan olemassa olosta. Sitten kun meistä aika jättää, niin jotain tuommoista voisi rakentaa muistoksi, ei varmasti ole liikaa pyydetty? :D

Viimeinen ohjelmanumeromme olikin Woolworthsin hyllyille ruokaostoksille: nuudeleita, vihanneksia ja pekonia! Nam! Ei olla vielä ihan mestareita näillä aussiresepteillä, mutta täältä me tullaan – senkin viereisen keittiön korealaismies, joka aina kokkaat niin suussasulavan näköistä syötävää, että meistä tulee kohta sun parhaita kavereita!

p.s. Jos et vielä hoksannut, niin kuvia voi klikata isommaksi.

Toivottavasti Suomessakin makkarat tirisi ja airot vinkui Juhannuksen kunniaksi!!

Kuulette meistä vielä,

*Kirsikka ja Jalmari*

Torstai on toivoa täynnä...

Tää päivä (18.6.) lähti käyntiin rinkka selässä, vaihdettiin hotellista hostelliin. Sää oli kaunis ja lämmin, en ole ikinä ollut niin ihanan lämpimässä, heleässä ja kertakaikkiaan raikkaan pirskahtelevassa talvisateessa. Eipä se mitään, vähän aikaa hotellin aulassa odoteltiin ja kas, sade lakkasi – hetkeksi.

Tuon hetken aikana ehdimme uuteen majapaikkaan, Sydney Central YHA hostelliin, yhteen Sydneyn isoimmista, kauneimmista sekä, tottakai, kalleimmista. Hostellin henkilökunta otti meidät vastaan Aussilaiseen tapaan erittäin lämpimästi, kysellen kuulumiset ja hymyillen leveästi. Varasimme petipaikat heti kerralla viikoksi, ettei ihan välittömästi ole taas edessä parin kilsan patikkaretki seuraavaan paikkaan, ei sillä etteikö se olekin matkan pääasiallinen urheilumuoto.

Huoneeseen siis, joka hotellin jälkeen on tottakai pienoinen sisun nostattaja, kaksi kerrossänkyä ja kolme tuoli, ei pöytää. Sinänsä siis hassu tämä aussilaisten matikkapää... Siitä siis pokasimme paremman kerrossängyistä ja latasimme rinkat levälleen. Hetkisen siinä kamoja pyöriteltyämme, tarvittavat vehkeet oli esillä ja ylimääräiset rinkassa ja repussa olevat survottiin lukollisiin kaappeihimme, joiden oli kyllä luvattu mukisematta vastaanottavan täysikokoiset rinkkamme uumeniinsa – se tuli siis todistettua

Sitten lähdettiin päivän kierrokselle, tarkoitus oli hoitaa hieman asioita, kuten puhelimeen puheripuliaikaa, pankkitiliä sekä verotodistuksen tyyppistä, jolla tarvii maksaa veroa enää alle kolmannes... huh huh, mihin ne kaikki rahat saa kulumaan. Kierros oli ja meni, mitään ei saatu valmiiksi, mutta hyvät tunnustelut asioihin saatiin, ehkä siis ensi viikolla tartumme oikeasti siihen rinkasta punaisena heloittavaan niskaan ja hoidamme asiat loppuun.

Takas hostelliin siis, kun lounas oli tutussa kinkki-paikassa nautittu. Matkalla vain edellä mainostamani talvisen raikas sade hennosti kostutteli meitä, jotakuinkin vain sen verran, että myös alin kerros vaatteista meni vaihtoon. Hostellilla otettiin sitten nettiaikaa suomalaiseen tyyliin – respan tätillä leuka loksahti kun Kirsikka sanoi haluavansa vaivaiset 8 tuntia nettiaikaa kortilleen, ei vissiin aussilassa ollut tapana viettää tuntikaupalla aikaa sähköpostien ja facebookin ihmeellisen tutussa maailmassa. No itsehän olin maassa maan tavalla ja käytin vain vaivaisen tunnin nettiin ja päivän tarpomisesta olin sen verran väsynyt, että menin lepuuttamaan silmiäni punkkaan hetkeksi – 2h meni helposti. Heräsin uuden kämppiksemme oven kolaukseen. Thomas from Switzerland, sanoi mies ja kätteli minua, unista suomalaista – ei siis ihme että small talk jäi vaisuksi eikä “Tomppa” vieläkään sen kummemmin meille tarinoi, eurooppalaiseen tyyliin kohteliaasti kyllä tervehtii ja muutaman sanan vaihtaa.

Kirsikkakin vihdoin “kotiutui” netin ihmemaasta. Molempien vatsat halusivat ehdottomasti päivällistä, ja paljon, eikun kauppaan siis. Ja jälleen suomalaiseen tapaan ostettiin POTTUJA JA JAUHELIHAA, plus muuta pientä mussuteltavaa. Hostellin keittiöthän on varmasti maailmankuuluja gourmet-mestoja, monipuolisine välineineen, joita selvästi huolletaan joka yö, jotta nälkäiset maailmanmatkaajat saavat laittaa murkinaansa. Ainoastaan toinen valitsemistamme liesistä ei toiminut, leipäveitsellä oli joku yrittänyt halkaista ilmeisesti tiiliskiviä ja paistinpannut ovat täällä toisella puolella maapalloa kai erilaisesta vetovoimasta johtuen kuperapohjaisia. Noh, aikaan saatiin kunnon pottulihasekoitus, jolla nälkä siirtyi riittävästi.

Sitten olikin vuorossa päivän toinen tietokonesessio, kuvat edellispäivistä koneelle, pientä säätöä ja nettiin lähettelyä, mutta tämän päivän kuvia ei siis ole, johtuen kuvauskaluston kyvystä ottaa vastaan sadetta. Siinä sivussa kanssamme alkoi lörpöttelemään toinen “Tomppa” - Thomas aus Deutchland. Tämä Thomas puhui englantia kanssamme mukisematta ja vastaanotti jokaisen lauseemme ilman että olisi kummemmin kieroon katsonu, tosin ei hänenkään englantinsa täydellistä ollut, mutta sentään sitä perinteistä Arnold-aksenttia siinä ei ollut.

Jälleen huomasimme että sisäinen kello ei ole ihan ajassaan vielä, sillä kello kävi jo perjantain puolella eikä väsyä ollut havaittavissa. Thomas päästi meidät piinasta sanoessaan, että hänen täytyy lähteä nukkumaan luettuaan mailinsa loppuun ja sen vinkin saatuamme otimme asennon pöydän vieressä niin että kantapäät kapsahtivat. Lopuksi tämän perän perinnelausahdus – See Ya! - ja nukkumatin vierailulle kävi tiemme Thomasin jäädessä vielä silmät sikkuralla koneensa ääreen.

Se siitä torstaista sitten...

Lukemisiin!
*Kirsikka ja Jalmari*

Pieni tarina päivän vietosta tutussa seurassa

Kesäkuun seitsemästoista klo 5.36 tämän tarinan päänäyttelijät heräsivät hotellihuoneessaan ja kääntelivät kylkeään huokaillen, NukkuMatin unihiekka-annos oli ollut liian pieni tai sitten jonkinlaista jetlagia pukkas päälle. Ei nimittäin nukuttanut yhtään. Kaksikko sitkeästi painoi silmänsä umpeen ja käänsi kylkeä ja kuinka ollakaan, uni tuli sittenkin vielä ja seuraavan kerran pupillit tarkensivat katseen lukemaan 11.15, HUPS! Herätys piti olla klo 10, mitä kummaa? Noh, Kirsikka jätti sitten puhelimensa kellon illalla Suomen aikaan, olis siinä saanu herätystä odotella...

Kirsikka avasi puhelimensa ja hieman jopa pelästyi, 1 puhelu tullut..!? Numero kuitenkin vaikutti tutulta edellisen illan tekstailujen jäljiltä ja paljastuikin tuttavaparin numeroksi. Samalla puhelimeen pärähti tekstari, joka lyhykäisyydessään kuului:”Nähdään kahdeltatoista.” No, mites tämä pari sellaiseen ihmeeseen pystyisi kolmessa vartissa kaikkine laittautumisineen ja lopuksi vielä treffipaikalle suunnistamisineen. Pikainen puhelu tekstarin lähettäneille jonka lopuksi päätettiin, että tuttavat pyrähtäisivät hostellistaan K&J:n matalaan majaan, hotelli Travelodgen 14. kerrokseen.

Pikaiset kuulumiset vaihtuivat, parit nauroivat molempien matkoillaan kokemilleen kommelluksille sekä pahimmille sudenkuopille. Ja kun laittautuminen oli valmis, kuulumiset vaihdettu tehtiin pikainen suunnitelma päivän vietolle. Pieni kierros Sydneyn satamassa, alueella jossa sijaitsee ihana Botanic Garden puisto, josta näkee vielä vaikuttavamman maiseman, The Sydney Opera Housen. Matkan aikana hiukopalaa porukka haki paikallisesta kahvila/pikaruoka -paikasta ja kahvihammaksen kolotuskin tuli paikattua, vaikkakin kahvilaadun valinta oli vaikeinta, sillä nimet eivät kyllä oikein kertoneet liuoksen kyvystä hieroa pohjoisen ihmisen aisteja.


Palava pallo taivaalla päätti siirtyä toisen mantereen iloksi jo viiden! jälkeen, ja muutenkin aika ja päivän suunnitelma kävivät kohti loppuaan. Niinpä paikallisen kiinalaisen ravintolan omistaja otti omansa poppoon lompakoista ja syystä sillä ruoka oli hyvää ja sitä oli hintaan nähden reilusti, kuten suomalainen aterialtaan odottaakin. Murkinan jälkeen suunnattiin tuttavien hostelliin, josta he noutivat rinkkansa, sillä heillä oli edessään öinen bussimatka Aussilandian toiseen metropoliin Melbourneen. Joten Adios, bussi lähti ja tarinan päähenkilöt löntystivät hotelliin suihkuun ja kirjoittelemaan muistelmiaan ylös. Rinkat oli myös pakattava sillä vaikka hotelliasumista he rakastivatkin, samaa palavaa tunnetta ei jakanut heidän matkabudjettinsa.

Mukava päivä, hauskojen ystävien seurassa painui iltaan... mutta huomenna olisi edessä jälleen mielenkiintoinen uusi aamu, uusinen mieleenpainuvine kokemuksineen ja ihmisineen.

To be continued... (jossain muodossa)
* Jalmari *

Päämäärä saavutettu.

Toinen Lontoon yö saatiinkin nukkua kahdestaan sviitissämme Benin ja muiden katsellessa ulkoa varmaan tosi kateellisina. Viereisen huoneen ranskalais-espanjalais porukka oli selvästi tullut lomalle viettämään hauskaa ja jakoivat sitä meillekin, tosin itse yritimme jo tavoitella NukkuMattia siinä vaiheessa. Tyhjässä huoneessa saimme vapaasti levitellä tavarat ja pakata rinkan matkakuntoon, sehän oli tietysti yhdessä yössä jo ehtinyt vallan räjähtää. Maanantai aamuna 15.6 heräilimme jo aikaisin ja kävimme vähän utelemassa respasta Lontoon metrolakon jatkoa, ei onneksi jatkunut enää, joten toiveita oli lentokentälle selviytymisestä. Aamupalat kassissa suuntasimme lentokentälle, eikä yhtään liian aikaisin. Lontoon aamuruuhka oli käynyt mielessä. Laiturit täyttyivät uudestaan noin kahdessa minuutissa ja meidän niin näpsäkän kokoiset rinkat suorastaan sujahtivat undergroundiin.

Hostellin ikkunasta.

Kentällä selvisi karu totuus, Jalmarin rinkka painoi noin 19 ja risat kiloa ja Kirsikan sen 21 ja risat. Ei ihme, että meistä on tulossa vuodessa melkoisia lihaskimppuja, jos meinataan nauttia rinkan kantamista pitkiäkin matkoja. Saimme koneeseen keskipaikat Hong Kongiin ja ikkunapaikan Hong Kong-Sydney välille, oltiin oikein tyytyväisiä! Ja ei muuta kun baarin kautta, sillä nälkä ja jano tuntuu olevan jatkuva kaveri tällä reissulla. Tilasimme molemmat traditional breakfastit, tirisi ihanasti rasvaa, mutta voi autuus, että oli hyvää..LOUNAAKSI. Jos joku kantaisi sen eteen aamulla kello seitsemän, vois olla, että kieltäytyisin kohteliaasti.




Lentsikka oli mahtava ja iso, kaksi kerrosta ja me tietysti ykkösluokassa tokassa kerroksessa, ainakin unelmissa. Jalmari olis halunnut käydä kurkkaamassa ihan vaan pikkusen, mutta taisi unohtaa koko jutun, kun omalta screeniltä tuli niin paljon laatuleffoja, ettei matkustusaika riittänyt edes neljänneksen katsomiseen. Jalmari valitsi tietysti muun muassa Jim Carreyta ja minä niitä muita hömppiä, piti oikein koko rahan edestä tuijottaa! Ruoka oli parempaa, kun oletin ja muistin ja sitä tuotiin eteen vähän väliä. Kaikenlaista snäksiä ja juotavaa sai niin paljon, kun kehtas pyytää. Ehkä kerran mietin, että nyt vähän hiukois, niin johan olikin meal-time! Se noin 11 tuntia (??) meni varsin nopeasti, en ehtinyt edes kirjaa avata. Käytiin välillä heiluttelemassa nilkkoja ja supisemassa söpölle vauvalle, joka oli päässyt äitinsä kanssa lentokoneeseen ja nauroi kokoajan.

Qantas ja Finnair.

Hong Kongissa paiskahti vastaan varsinainen substrooppinen ilmasto, varsinkin tosi kuivan koneilman jälkeen. Kentällä nautittiin Burger Kingin antimia, koska syöminen on aina pop! Parin tunnin haahuilun jälkeen astuttiin melkein yhtä isoon koneeseen lentomatkan toiselle etapille. Koneesta olivat poistuneet kaikki, jotka matkasivat Melbourneen, joten siellä oli täysin tyhjiä penkkirivejä ja oikein rennosti kaadettiin penkkejä niin paljon kun vivusta lähti. Viltin, tyynyn ja äitin kutomien, juuri oikeanväristen, villasukkien kanssa uni tuli suoraan ensimmäisen lounaan jälkeen ja kun herättiin, niin sellaiset 4-5 tuntia oli vaan kadonnut jonnekin?? Matka meni siis hirmu nopeasti ja lentohenkilökunta oli taas kerran todella ystävällistä ja palvelualtista. Ahkera leffojen katselu jatkui ja katseltiin ikkunasta myös Aussimaastoa, joka alla vilkkui. Jossain vaiheessa Hong Kongin aamu vaihtui Australian illaksi ja aurinko laski, mutta Sydney oli iltavaloissa just niin ihana! Odotettiin Australian rajalla jotain suurta draamaa, edes jotain pientä vaikeutta maahan pääsyssä, mutta ei! Vähän ne kyllä pitkään meitä tuijotti, kun selvästi ollaan sen verran epäilyttäviä näiden matkatavaroiden kanssa. Nostettiin vähän aussidollareita automaatista ja ihasteltiin taas uusia rahoja. Ulkona bongattiin taksijono ja meitä käytiin jo repimässä johonkin ei-niin-turvalliseen-minibussiin ainakin näin hyökkäävästä tavasta päätellen. Vähemmän ystävällisesti ohitimme tarjoajan ja hyppäsimme tosi mukavan taksikuskin kyytiin, joka esitteli meille vähän Sydneyta samalla kun ajoi hotellille. Kertoi siinä matkalla myös, että Darwiniin ei kannata nyt mennä, kun siellä sataa, meni sitten matkasuunnitelmat taas uusiksi. Ruvettiin tuossa kyllä pohtimaan sitä, että taisi tämä setä kuitenkin vaan haluta, että me jäädään Sydneyyn ;)

Voi sitä mahtavaa tunnetta, kun pääsi hotelliin omaan rauhaan ja sai levitellä vaatteet pitkin sohvia! Täytyy oikein nauttia tästä, kun ei tiedä millon tämmösiä ylellisyyksiä seuraavaksi kokee. Ruokakaupasta haettiin vähän iltapurtavaa ja aamupala valmiiksi. Täällä todellakin täytyy varata aikaa ihmisten kanssa chattailemiseen, kun kaupankassakin kyseli kaikenlaista meidän päivästä. Kaikki on niin mahtavan ystävällisiä tuon Lontoon takakireyden jälkeen, että ihan tulee iloiseksi yhdestä hissimatkasta!

Sydney antoi siis vallan hyvän ensivaikutelman, taidetaan jäädä tänne ihan suosiolla muutamaksi vuodek...viikoksi ! ;)

See you soon,

*Kirsikka*