Tehokasta toimintaa ja rannalla rentoutumista.

Terve mieheen! Juhannus oli ja meni, itse ei sitä kyllä taidettu juhlia, ellei mukava lököttely hostellilla asiaa ajanut? Täällä ei kyllä tajua mikä päivä on yleensäkään menossa, koska mennyt viikonloppukaan ei mielestäni eronnut mitenkään arkipäivistä, jos kaupunkikuvaa katseli. Vaateliikkeet, kioskit ja ostarit olivat auki ihan niinkuin ennenkin ja päätimmekin hoitaa puhelinliittymäasian pois alta. Ystävällinen Telstra-liittymien Mark neuvoi meitä alkuun ja kertoi millä liittymällä meistä kuulisi myös outbackista asti, eli Australian keskiosista, joissa ei asutusta liiemmin ole, jos sinne jostain syystä karanteeniin joutuisimme. Nyt meillä on siis Reetan antama Vodafone (kiitos!) sekä Telstrat, joista jälkimmäisiä testasimme jo tänään onnistuneesti! Jostain syystä en numeroitamme tänne laita, mutta niitä saa suvun kesken jaella kyllä miten haluaa.

Eilinen taivas näytti melko pahaenteiseltä jo hostellin ikkunasta katsottuna, mutta rohkeasti jatkoimme matkaa puhelinkaupasta Harbour Bridgelle, koska emme olleet siellä vielä ottaneet askeltakaan. Hienoimmalta se tietysti näyttää kaukaa katsottuna, mutta tarkempaa tutkimista kannattaa myös harrastaa, koska näkymät olivat oikein silmään sopivat. Silta tuntui olevan erityisen suosittu myös lenkkeilijöiden keskuudessa, sillä sama mies juoksi ohitse useaan otteeseen. Sillan pituus on 1149 metriä ja korkeus 139 metriä, näin joitain faktoja antaakseni ja olemme kovasti suunnitelleet myös sen korkeimpien kaarien päällä kävelemistä, siis ihan oikeasti! Bridgeclimbing on suosittua, mutta hintavaa puuhaa, emme sitä kuitenkaan taida tänä talvena tehdä, koska ilmojen helliessä myös fiilis on mitä todennäköisemmin aina vaan parempi. Jätetään jotain siis ensi kesäksikin, sitten vuoden vaihteessa kun mahdollisesti vietämme täällä uutta vuotta!

Tänään maanantaina (22.6) suunnitelmissa oli saada kerrankin jotain aikaiseksi tämän kaiken lorvimisen kaverina, joten yritimme herätä aikaisin. Meistä kolmesta ei kuitenkaan kukaan ollut nukkunut vielä kahteen mennessä yöllä, joten aikainen herätys vällyjen alta oli hieman vaivalloista. Tiedä sitten, mikä Thomasia piti ylhäällä, ehkä hän suri niin paljon pian loppuvaa 10 kuukauden Australian tourneetaan, ettei uni löytänyt perille. Itse kuuntelimme lakaisukoneen mekastusta ja muuta yhtä mielenkiintoista, jonka näköjään tahdon täällä teillekin jakaa.

Tämä aamu oli kuitenkin suihkuun päästyä yhtä luksusta sillä muistin, että kerroksessamme on invavessa ja mitäs muutakaan sieltä löytyy kuin hiustenkuivaaja!!!! Kerrassaan mahtava tunne pöyhytellä kaikessa rauhassa ”omassa vessassa” kuontalo kuivaksi. Nenänpuuterointien jälkeen kävelimme päättäväisesti läheiseen Commonwealth Bankiin kauluspaitoihin pukeutuneena varmana siitä, että meidät otettaisi vähintään punaisin matoin vastaan – vihdoinkin valitsitte meidät! No ei, valitsimme pankin ihan logonvärien perusteella. Keltainen ja musta yhdessä ei voi olla koskaan huono valinta.

Eteis-isäntä kysyi ystävällisesti minkä takia mahdoimme heidän oveaan raottaa ja kerroimme, että pankkitili ois kiva. Hetken kuluttua mukava naisääni kutsui ”Jeiri” ja tiesimme vuoromme tulleen. Torniolainen miehennimi kuulostaa erityisen eksoottiselta aussiaksentilla. Dana osottautui äänensä mukaisesti oikein mukavaksi pankkivirkailijaksi ja laittoi heti vipinää papereihin. Passilla ja 500 dollarilla olimme hetkessä avanneet ihkaomat pankkitilit, jonne toivon mukaan muutamien kuukausien sisällä alkaa ropista värikkäitä aussiseteleitä ja suuria kolikoita. Vielä kun pankkikortit meidät jonnekin toiselle puolelle maata tavoittavat, niin alkaa olla monta perusasiaa hoidettuna täällä päässä.

Tarkoituksena tälle päivälle oli vierailu Sydneyläisessä eläintarhassa, koska haluamme palavasti nähdä kunnon australialaisia eläimiä Kakadu-lintujen lisäksi, mutta satamasetä sanoi, että pari tuntia ei taida riittää kunnolliseen tarhavierailuun, joten päätimme siirtää reissua toiselle päivälle. Tänään oli muuten erityisen hieno päivä kaikilla tavoilla sillä taivas oli sininen eikä sateenvarjoja tarvinut avata kertaakaan! Siitä riemastuneina ja eläintarhareissun peruuntuessa oivalsimme, että lauttojen vierestä lähtee busseja Bondi beachille eli yhdelle Sydneyn parhaista rannoista. Se ei voisi pettää meitä! Siis lippuluukulta kortti ja menoksi kohti surffareita! Maisemat olivat hienot jo autosta käsin, mutta niin oli perillä siintävä rantakin. Täällä on todella vaikeaa tajuta, että elämme melkein kylmintä talviaikaa, koska ihmiset viihtyvät noin 19 asteisessa vedessä surffilautojensa kanssa vuodenajasta riippumatta. Otimme rannan kebabravintolasta annokset mukaan ja pyllähdimme vaalenruskealle hiekalle mutustelemaan ja ihailemaan aaltoja. Aurinko paistoi päivän viimeisiä säteitä kellon ollessa jo neljän maissa, mutta surffitytöt ja -pojat senkun jatkoivat ja ranta tuntui olevan muutenkin urheilijoiden suosiossa. Hieman mukavampaa lenkkeillä rantaviivassa kauniissa maisemissa! Koitimme kuvailla toisiamme edestakaisten aaltojen seassa ja niinhän sitä ahneelle käy, että eikös aikaakaan, niin molemmilla oli kengät ensinnäkin täynnä hiekkaa ja toisekseen vielä litimärät. Ei olla vieläkään näköjään opittu aussilaisten perusjalkineiden, eli slipslop släpäreiden käyttöä, ei nimittäin haittaa, vaikka kastuu. Sitkeästi kuitenkin jatkettiin rannalla kävelyä, kun kerran 4,5 dollaria oli siitä ilosta maksettu. Aurinkoinen taivaanranta oli kaunis ja käytiin vielä läheisellä kalliolla kiipeämässä, jossa ystävällinen täti tuli kysymään voisiko ottaa meistä kuvan, kun koitimme kai niin säälittävästi mahtua itseottamaamme kuvaan. Muuten hyvä, mutta Jalmarille voisi huutaa ensi kerralla ”Smile:n” sijasta SILMÄT AUKI – nyt! Onneksi moisia kuvauskohteita tulee eteen vielä toivottavasti kymmeniä.

Bondi beach tuli siis katsottua ja kuolattua läheisiä taloja, joissa joku kai oikeasti asuukin, senkin! Ei tarvisi paria kertaa miettiä minne ensi keskiviikon Viking lottorahat sijoittaa! Sormet ristiin! Bussimatka sujui takaisin ihan yhtä rattoisasti ja kaiken tämän herkun jälkeen rykäisimme itsellemme vielä veronumerotkin netin kautta, joten nyt sinne pankkitilile saattaa tulla jopa ihan lainmukaista rahaakin. Loppuilta sujui hostellin oleskelutiloja kuluttaen ja unelmoiden seuraavasta kohteestamme, Darwinista. Jos emme vielä tohtineet kertoa niin ensi torstaina lähtee lento Pohjois-Australian suuntaan ja tavoitteena olisi sanoa käsipäivää myös herra Auringolle! Tätä paikkaa on kaveripiirissämme kutsuttu myös paratiisiksi (terkkuja Teklalle ;) ), joten odotukset ovat oikein korkealla. Siellä sitten niitä krokotiileja ja muita vetonauloja kurkkimaan! Toivotaan, ettei tällä kertaa Qantas päätä lentää turbulenssiin, kuten iltasanomat näyttää kirjottaneen. Katsotaan sitten myöhemmin miten kauan Darwin saa meidät pidettyä kaupungissaan ja se onkin sitten jo toinen tarina se.

Yömyssylle,

*Kirsikka ja Jalmari*