Päämäärä saavutettu.

Toinen Lontoon yö saatiinkin nukkua kahdestaan sviitissämme Benin ja muiden katsellessa ulkoa varmaan tosi kateellisina. Viereisen huoneen ranskalais-espanjalais porukka oli selvästi tullut lomalle viettämään hauskaa ja jakoivat sitä meillekin, tosin itse yritimme jo tavoitella NukkuMattia siinä vaiheessa. Tyhjässä huoneessa saimme vapaasti levitellä tavarat ja pakata rinkan matkakuntoon, sehän oli tietysti yhdessä yössä jo ehtinyt vallan räjähtää. Maanantai aamuna 15.6 heräilimme jo aikaisin ja kävimme vähän utelemassa respasta Lontoon metrolakon jatkoa, ei onneksi jatkunut enää, joten toiveita oli lentokentälle selviytymisestä. Aamupalat kassissa suuntasimme lentokentälle, eikä yhtään liian aikaisin. Lontoon aamuruuhka oli käynyt mielessä. Laiturit täyttyivät uudestaan noin kahdessa minuutissa ja meidän niin näpsäkän kokoiset rinkat suorastaan sujahtivat undergroundiin.

Hostellin ikkunasta.

Kentällä selvisi karu totuus, Jalmarin rinkka painoi noin 19 ja risat kiloa ja Kirsikan sen 21 ja risat. Ei ihme, että meistä on tulossa vuodessa melkoisia lihaskimppuja, jos meinataan nauttia rinkan kantamista pitkiäkin matkoja. Saimme koneeseen keskipaikat Hong Kongiin ja ikkunapaikan Hong Kong-Sydney välille, oltiin oikein tyytyväisiä! Ja ei muuta kun baarin kautta, sillä nälkä ja jano tuntuu olevan jatkuva kaveri tällä reissulla. Tilasimme molemmat traditional breakfastit, tirisi ihanasti rasvaa, mutta voi autuus, että oli hyvää..LOUNAAKSI. Jos joku kantaisi sen eteen aamulla kello seitsemän, vois olla, että kieltäytyisin kohteliaasti.




Lentsikka oli mahtava ja iso, kaksi kerrosta ja me tietysti ykkösluokassa tokassa kerroksessa, ainakin unelmissa. Jalmari olis halunnut käydä kurkkaamassa ihan vaan pikkusen, mutta taisi unohtaa koko jutun, kun omalta screeniltä tuli niin paljon laatuleffoja, ettei matkustusaika riittänyt edes neljänneksen katsomiseen. Jalmari valitsi tietysti muun muassa Jim Carreyta ja minä niitä muita hömppiä, piti oikein koko rahan edestä tuijottaa! Ruoka oli parempaa, kun oletin ja muistin ja sitä tuotiin eteen vähän väliä. Kaikenlaista snäksiä ja juotavaa sai niin paljon, kun kehtas pyytää. Ehkä kerran mietin, että nyt vähän hiukois, niin johan olikin meal-time! Se noin 11 tuntia (??) meni varsin nopeasti, en ehtinyt edes kirjaa avata. Käytiin välillä heiluttelemassa nilkkoja ja supisemassa söpölle vauvalle, joka oli päässyt äitinsä kanssa lentokoneeseen ja nauroi kokoajan.

Qantas ja Finnair.

Hong Kongissa paiskahti vastaan varsinainen substrooppinen ilmasto, varsinkin tosi kuivan koneilman jälkeen. Kentällä nautittiin Burger Kingin antimia, koska syöminen on aina pop! Parin tunnin haahuilun jälkeen astuttiin melkein yhtä isoon koneeseen lentomatkan toiselle etapille. Koneesta olivat poistuneet kaikki, jotka matkasivat Melbourneen, joten siellä oli täysin tyhjiä penkkirivejä ja oikein rennosti kaadettiin penkkejä niin paljon kun vivusta lähti. Viltin, tyynyn ja äitin kutomien, juuri oikeanväristen, villasukkien kanssa uni tuli suoraan ensimmäisen lounaan jälkeen ja kun herättiin, niin sellaiset 4-5 tuntia oli vaan kadonnut jonnekin?? Matka meni siis hirmu nopeasti ja lentohenkilökunta oli taas kerran todella ystävällistä ja palvelualtista. Ahkera leffojen katselu jatkui ja katseltiin ikkunasta myös Aussimaastoa, joka alla vilkkui. Jossain vaiheessa Hong Kongin aamu vaihtui Australian illaksi ja aurinko laski, mutta Sydney oli iltavaloissa just niin ihana! Odotettiin Australian rajalla jotain suurta draamaa, edes jotain pientä vaikeutta maahan pääsyssä, mutta ei! Vähän ne kyllä pitkään meitä tuijotti, kun selvästi ollaan sen verran epäilyttäviä näiden matkatavaroiden kanssa. Nostettiin vähän aussidollareita automaatista ja ihasteltiin taas uusia rahoja. Ulkona bongattiin taksijono ja meitä käytiin jo repimässä johonkin ei-niin-turvalliseen-minibussiin ainakin näin hyökkäävästä tavasta päätellen. Vähemmän ystävällisesti ohitimme tarjoajan ja hyppäsimme tosi mukavan taksikuskin kyytiin, joka esitteli meille vähän Sydneyta samalla kun ajoi hotellille. Kertoi siinä matkalla myös, että Darwiniin ei kannata nyt mennä, kun siellä sataa, meni sitten matkasuunnitelmat taas uusiksi. Ruvettiin tuossa kyllä pohtimaan sitä, että taisi tämä setä kuitenkin vaan haluta, että me jäädään Sydneyyn ;)

Voi sitä mahtavaa tunnetta, kun pääsi hotelliin omaan rauhaan ja sai levitellä vaatteet pitkin sohvia! Täytyy oikein nauttia tästä, kun ei tiedä millon tämmösiä ylellisyyksiä seuraavaksi kokee. Ruokakaupasta haettiin vähän iltapurtavaa ja aamupala valmiiksi. Täällä todellakin täytyy varata aikaa ihmisten kanssa chattailemiseen, kun kaupankassakin kyseli kaikenlaista meidän päivästä. Kaikki on niin mahtavan ystävällisiä tuon Lontoon takakireyden jälkeen, että ihan tulee iloiseksi yhdestä hissimatkasta!

Sydney antoi siis vallan hyvän ensivaikutelman, taidetaan jäädä tänne ihan suosiolla muutamaksi vuodek...viikoksi ! ;)

See you soon,

*Kirsikka*