fiNNish toes doWNunder: Sadetta ja muumioita

jep jep, aloitetaanpas perinteisesti. Nimittäin tänään pääsimme sängystä ylös jo ysin jälkeen, siinä sitten aamutoimet ja alakertaan väkertään aamiaista. Ja ette arvaakaan miten hyvältä maistui kaurisateria eli kaurapuuro, joka oli vieläpä mikrotettua kamaa. Ehkä sitä makua teki myös kuvassakin näkyvä kohtalainen annos voita ja kuvassa näkymätöntä sokeria.. jawohl miten terveellinen aamupala.

Eilen oli jo päätettynä, että Tänään Mennään tsekkaamaan yksi Sydneyn viihtyisimmistä puistoista, Hyde Park, sekä Australian Museum ja osavaltion pääkirjasto eli New South Wales State Library. Ja miten sattuikaan, että kun suomalainen herää ulkomailla aikaisin mennäkseen katsomaan nähtävyyksiä, on taivas valloittavan tumman harmaa ja vettä tulee kuin sieltä legendaarisesta Esterin.. no jääkööt sanomatta. Vaan eipä mitään, päätös oli tehty ja matkalle siis täysin kaurapuurovatsoin.

Pihalla kyllä molemmat katsoimme toisiamme miettien samaa: “Mennäänkö sittenki takas nukkumaan”, mutta suomalainenhan ei ole sokerista tehty! Neljännestä Convinient Storesta (joita on täällä noin 3/kortteli ja myyvät pääosin limpparia ja karkkia) vasemmalla puolen Georg Streettiä, kenties thaimaalainen myyjätär myi meille puoliväkisin sontikat hintaan 5 aussidoltsia kipale.

Aikamme tarvottuamme pitkin Sydneyn vesipinnoitettuja katuja, löysimme itsemme Park ja Elisabeth Streetin risteyksestä, jossa olimme siis yhdessä Hyde Parkin sisäänkäynneistä. Puisto lähes imaisee sisäänsä avoimine nurmialueineen ja ihanan isoine puineen, joiden huminaa (tänään vedenropinaa) säestää pohjoispäädyssä oleva suihkulähde sekä tänään myös Iranilaisten immigranttien mielenosoitus. Päätimme kuitenkin tulla puiston kuvailuun uudelleen seuraavana aurinkoisena päivänä ja suunnata nopeasti museolle, joka on vain parisataa metriä puistosta pohjoiseen.

Museossa Kirsikka koitteli lipunmyyjän kärsivällisyyttä tinkaamalla alennusta 12AD hintaisesta lipusta, mutta myyjän tyly tuomio oli: “Meillä ei ole alennuksia millään kortilla!” Museo sinänsä ei oikein kummemmin säväyttänyt, aika lailla samaa pahvinmakua ja ummehtunutta tuoksua kuin missä tahansa muualla (Jalmarin mielipide). Jotain mukavaa ja kuvattavaa kuitenkin löytyi.

Osavaltion pääkirjasto ei sekään säväyttänyt, josta kyllä syytän matalapaineen luomaa masennusta lievempää alennustilaa tai sitten vain kirjat eivät ole meitä varten. Rakennus sinänsä oli kyllä hieno marmorisine lattia ja seinälaattoineen, sekä hervottoman isoine luku- ja kirjasaleineen, eli kyllä se sittenkin ihan kiva taisi olla :)

Saatiin siinä taas sen verran päivästä kulumaan että lomalaisen energiavarat olivat nollan tietämillä. Pää hieman eteenpäin roikkuen, sateenvarjo olkapäätä vasten nojaten tallustelimme kohti Woolsworthin supermarkettia, josta päivän sapuska-annos oli etsittävä. Loppumatkasta havaitsimme että märät Adidaksen Superstarsit ei tunnu yhtä hyvälle vasten suomalaisia varpaita kuin uudet kuivat vastaavat (kuvassa alla lähtöpäivänä.) Lisäksi tajusimme, että ihme kyllä aussilassa ei ihmeemmin käytetä kaupungilla kumppareita, liekö sitten tietävät näistä nokian ihmeistä...