Pieni tarina päivän vietosta tutussa seurassa

Kesäkuun seitsemästoista klo 5.36 tämän tarinan päänäyttelijät heräsivät hotellihuoneessaan ja kääntelivät kylkeään huokaillen, NukkuMatin unihiekka-annos oli ollut liian pieni tai sitten jonkinlaista jetlagia pukkas päälle. Ei nimittäin nukuttanut yhtään. Kaksikko sitkeästi painoi silmänsä umpeen ja käänsi kylkeä ja kuinka ollakaan, uni tuli sittenkin vielä ja seuraavan kerran pupillit tarkensivat katseen lukemaan 11.15, HUPS! Herätys piti olla klo 10, mitä kummaa? Noh, Kirsikka jätti sitten puhelimensa kellon illalla Suomen aikaan, olis siinä saanu herätystä odotella...

Kirsikka avasi puhelimensa ja hieman jopa pelästyi, 1 puhelu tullut..!? Numero kuitenkin vaikutti tutulta edellisen illan tekstailujen jäljiltä ja paljastuikin tuttavaparin numeroksi. Samalla puhelimeen pärähti tekstari, joka lyhykäisyydessään kuului:”Nähdään kahdeltatoista.” No, mites tämä pari sellaiseen ihmeeseen pystyisi kolmessa vartissa kaikkine laittautumisineen ja lopuksi vielä treffipaikalle suunnistamisineen. Pikainen puhelu tekstarin lähettäneille jonka lopuksi päätettiin, että tuttavat pyrähtäisivät hostellistaan K&J:n matalaan majaan, hotelli Travelodgen 14. kerrokseen.

Pikaiset kuulumiset vaihtuivat, parit nauroivat molempien matkoillaan kokemilleen kommelluksille sekä pahimmille sudenkuopille. Ja kun laittautuminen oli valmis, kuulumiset vaihdettu tehtiin pikainen suunnitelma päivän vietolle. Pieni kierros Sydneyn satamassa, alueella jossa sijaitsee ihana Botanic Garden puisto, josta näkee vielä vaikuttavamman maiseman, The Sydney Opera Housen. Matkan aikana hiukopalaa porukka haki paikallisesta kahvila/pikaruoka -paikasta ja kahvihammaksen kolotuskin tuli paikattua, vaikkakin kahvilaadun valinta oli vaikeinta, sillä nimet eivät kyllä oikein kertoneet liuoksen kyvystä hieroa pohjoisen ihmisen aisteja.


Palava pallo taivaalla päätti siirtyä toisen mantereen iloksi jo viiden! jälkeen, ja muutenkin aika ja päivän suunnitelma kävivät kohti loppuaan. Niinpä paikallisen kiinalaisen ravintolan omistaja otti omansa poppoon lompakoista ja syystä sillä ruoka oli hyvää ja sitä oli hintaan nähden reilusti, kuten suomalainen aterialtaan odottaakin. Murkinan jälkeen suunnattiin tuttavien hostelliin, josta he noutivat rinkkansa, sillä heillä oli edessään öinen bussimatka Aussilandian toiseen metropoliin Melbourneen. Joten Adios, bussi lähti ja tarinan päähenkilöt löntystivät hotelliin suihkuun ja kirjoittelemaan muistelmiaan ylös. Rinkat oli myös pakattava sillä vaikka hotelliasumista he rakastivatkin, samaa palavaa tunnetta ei jakanut heidän matkabudjettinsa.

Mukava päivä, hauskojen ystävien seurassa painui iltaan... mutta huomenna olisi edessä jälleen mielenkiintoinen uusi aamu, uusinen mieleenpainuvine kokemuksineen ja ihmisineen.

To be continued... (jossain muodossa)
* Jalmari *