Whitsunday terraces.

Meillä kävi Airlie beachilla niin sanotusti mäihä. Saavuimme sinne niin, ettei varaamassamme hostellissa ollut tilaa ja meidän piti nukkua yksi yö toisessa hostellissa. Kun saavuimme sinne rinkkoinemme niin todettiin vaan, että vähän astetta hienompi paikka sitten kaikenmaailman torakan syömien paikkojen jälkeen. Olimme varanneet viiden hengen kämpän ja valmistautuneet henkisesti jakamaan huoneen niinkin monen vieraan ihmisen kanssa. Useat reissulaiset punkkaavat kuuden tai kahdeksan hengen huoneissa, mutta itse olemme nauttineet neljän hengen huoneista tai jopa private mukavuuksista. Siinä on vaan niin paljon vähemmän stressiä ja pienet piirit on muutenkin mukavampia.


Saimme avaimet käteen ja oven auettua luulimme oikeasti saapuneemme hotelliin. Vanha hotelli sen täytyi ollakin, koska kaikki näytti aivan siltä. Isossa olohuoneessa oli sohva pöytineen, telkkari, keittiönurkkaus, kaksi sänkyä ja mahtavan iso parveke merimaisemalla. Joku oli kuitenkin vallannut jo toisen sängyistä, joten kurkkasimme toiseen huoneeseen. Eikä mitä, siellä oli parivuode, oma parveke, mielettömän kokoinen vaatekaappi liukuovilla ja tarvikkeita silitysraudasta lähtien. Wc:stä löytyi kylpyamme, puhtaat pyyhkeet, shampoot, saippuat ja hiustenkuivain. Keittiöstä tietysti kahvia, teetä ja kaikki vempeleet. Voitteko uskoa, että tämä lähti 33 dollarilla! Sehän tekee tämän hetkisen kurssin mukaan 19,50e .


Sen verran mukava yllätys oli tuo oma huone, että päätettiin perua kokonaan toinen varaamamme hostelli, tietysti siinä vähän hävittiin rahallisesti, mutta kyllä tästä ilosta jo vähän voi kärsiäkin.
Ulkoa löytyi mahtava, sininen uima-allas ja mikä parasta varmasti 40 asteinen poreallas, kaikki tämä upealla näkymällä. Kyllä siinä oli naurussa pidättelemistä, kun köyhä huomaa nauttivansa merinäköalaa poreammeesta auringon paisteessa! Ei muuta puuttunut, kun shampanja kädestä ja senkin olisi varmasti saanut tilattua ravintolasta, joka vielä kaiken lisäksi tässä ho(s)tellissa palveli.

Hostellille päin.

Kavereiksi saimme kaksi saksalaista miestä, mutta loppujen lopuksi siitä viidestä yöstä, jonka paikassa nautimme, saimme olla asunnossa jopa kahdestaan ja hintakin laski ensimmäisen yön jälkeen 30 dollariin. Onneksi tajuttiin perua toinen hostelli, koska teimme kaksi upeaa reissua merelle ja oman huoneen ansiosta ei tarvinut pelätä niin paljon tavaroiden häviämistä. Saimme myös mukavasti rentouduttua tämän kaiken reissaamisen keskellä (tietysti ei mitään verrattuna töiden tekoon..) ja vähän ladattua akkuja seuraaviin koitoksiin! Suositellaan!

*Kirsikka ja Jalmari*