Ensimmäinen pikataival käsitti n. 350 km, välin Cairns-Townsville, jossa bussi pysähtyi lauttasatamaan. Jostain takaraivon peräkolkasta olimme päättäneet jättää mantereella sijaitsevan Townsvillen kaupungin kokonaan väliin ja nauttia ainoastaan luonnonpuistosta koostuvasta saaresta sen rannikolla eli Magnetic Island oli majapaikkamme seuraavat 3 vrk. Bussikuski luovutti rinkat rasittamaan bussimatkasta rentoutuneita hartioitamme ja jalkojamme, jotka johdattivat meidät lauttaterminaalin lipunmyyntiin. Onneksemme lautta oli lähdössä ihan sillä sekunnilla, mutta ystävällinen täti ilmoitti radiopuhelimella lautalle, että oottakees vielä hetkonen Matti Myöhäset on vielä tuloillaan. 20 min lauttamatkan jälkeen aikataulut hitsautuivat hienosti ja suksimme suoraan bussiin, joka vei meidät hostelliimme. Bussi kierteli ja kaarteli niin että tuntui ettei päätepysäkkiä ikinä tulekaan. Aikansa kutakin ja kuski karjaisi: Travellers Hideaway (vapaa suomennos suomea puhuville, matkailijan piilopaikka). Siitä sitten taas yöpaikkaan tutustumaan.
Hostelli oli kiva; pieni, yksityinen ja rauhallinen. Mutta jälleen tuli vastaan vanha tuttu - nälkä! Ei millään jaksettu lähteä parin kilometrin päähän kauppaan jalkaisin ja sen jälkeen laittamaan ruokaa vaan läksimme etsimään alueen ostaria. Se löytyikin pian, ostari koostui pubista, kahdesta ravintolasta ja matkamuistoliikkeestä. Kiinalaisen ravintolan sisääntulotervehdys hieman yllätti: miten voin auttaa teitä? "No jospa pistäsit pannun kuumaksi, ja pyöräyttäisit pari annosta setshuan härkää..?" Ravintolan kokki-kassööri-tarjoilija-omistaja oli hitaasti lämpeävä, mutta tilauksen (=rahat) saatuaan ei lopettanut ystävällistä hymyään vaan jutteli hetken kanssamme. Perinteiset mistä olette kysymyksetkin tuli esiin, ja yllättävää kyllä Kirsikkaa epäiltiin ihan Kiinan kansantasavallan kansalaiseksi. Take-away paketit kainalossa lähdimme tirskuen kohti hostellia... vai että kiinalainen.
Kämppiksenämme oli harvinaisemmassa kolmen jaettavassa huoneessa "Argos", espanjalainen kääntäjä, joka ikänsä puolesta oli aika nestori tähän australian kiertämiseen jos siis mekin. Eipä iällä väliä, sillä kaveri oli kohtelias, puhui selkeää englantia valloittavalla espanjalaisella aksentilla, joka hiveli korviamme kuin paraskin sinfonia ranskalaisen aksentin jälkeen. Kun enimmät kuulumiset oli vaihdettu, kaikki olivatkin valmiita lataamaan akkuaan seuraavan päivän koitoksiin. Harmiksemme se onnistui tasan Argosilta, joka kuorsasi koko yön ukkostakin lujemmalla jylinällä. Ei sentään, alkuun päästyään Argoksen jyrinän keskeytti Jalmarin kohtelias pyyntö vaihtaa asentoa ja niinpä kaikki saivat loppujen lopuksi hieman unta pollaan.
Eka päivä Maggiessa meni vähän kompassia pyöritellen. Saaren markkinointijohtajalla oli hieman opiskeltavaa turistien opastamisessa.. tai ainakin suomalaisten matkaajien. Saaren kartta oli nimittäin niin vasemmalla kädellä piirretty, että ei siinä tiennyt oliko itä lännessä vai pohjoinen takapihalla. Pääkadut siihen oli raapustettu, mutta nimet uupui, joten jokainen katu olisi voinut olla pääkatu tai sitten vaivainen kinttupolku mitä saarella oli riittämiin. Hyppäsimme taas paikallisbussiin matkustaaksemme saaren pohjoisosaan kivalle kävelyreitille, jossa olisi vanhoja sotalinnoituksia nähtävillä ja kenties jopa koaloita kuorsaamassa eukalyptus-puiden latvoissa.
Netistä löytyi vähän parempi kartta saaresta, vaikkakin ilman tiennimiä.No tietenkin karttaa seuraamalla päädyimme saaren lounaisosista pohjoiseen hevosenkengän muotoiseen lahteen, eikä sekään helpolla tullut vaan heppoisella tunnin taivaltamisella. Bussista jäätyämme kävelyreitin viitta oli ties missä, ja tietenkin suunnistimme vikasuuntaan. Ei siinä auttanut itku markkinoilla, vaan suunnitelma B kehiin. Taas tuijotus karttaan ja uutta kävelyreittiä hakemaan, tosin kartan osoittamalta suunnalta löydettiin vain karilla oleva asuntovene joka tuskin veisi meitä haluamaamme osoitteeseen.
Horseshoe Bay
Pienen hiukopalan jälkeen tallustimme paidat hiestä märkänä paikkaan A, johon bussi meidät jätti. Kuinka ollakaan, tien toisella puolella noin kymmenen metriä pusikossa lukee viitta "Tervetuloa Linnoitus kävelyreitille". Meinasi siinä vähän pinna palaa; sama jos suunnistuskilpailussa pitäisi ensin etsiä lähtöpiste, jota ei ole annettu kartalla. Takanamme oli siis reilut kaksi tuntia helteessä taivaltamista, mutta urheana lähdimme kävelyreitille. Kuitenkin kuumuuden uuvuttamina käännyimme takaisin noin 6 minuutin ja 43 sekunnin jälkeen. Päätimme tulla suorittamaan tämän rastin seuraavana kisapäivänä.
Näkymä 6 minuutin jälkeen.
Kuva nousun päältä alas rannalle.Loppujen lopuksi matka taittui perille asti, eikä kumpikaan helpottanut oloaan paiskomalla ostoksia pitkin katua, joten illallinen saatiin lautaselle ja syötyäkin. Yksi asia päätettiin: ei enää ikinä lähdetä mihinkään jos on näin paska kartta eikä tiedetä varmasti mihin ollaan menossa! Illan kuitenkin kruunasi australialaisen rotan kanssa kaveeraus, opossumi söi ihan kädestä.
Siitä sitten kohti seuraavaa päivää...
*Jalmari ja Kirsikka*
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti