Babinda Boulders

Cairns ympäristöineen on Australian tropiikki, alue on täynnä valloittavia maisemia vihreän eri sävyissä. Sademetsissä on upeita nähtävyyksiä avoinna suurelle yleisölle ja mikä parasta ne ovat ilmaisia. Paikoissa on yleisesti hyvät opasteet joten paikalle raahauduttuamme olemme melko hyvin löytäneet näitä sademetsien aarteita. Kävimme tutustumassa pariin sademetsän melko erilaiseen aarteeseen, tässä pieni pätkä ensimmäisestä.

Babinda Boulders on vesiputouksien, ihmeellisten satumaisten kivirykelmien sekä raikkaan sademetsän sekoitus, jonka paras puoli on raikkaat uimapaikat niissä paikoin missä virta ei ole murhaavan voimakas. Tähän vuodenaikaan toki sellaista ei voi edes olla, sillä vettä oli paikoitellen yhtä paljon kuin Saharan valtateillä. Lähdimme Babindaan kämppiksiemme Phoeben ja Matthiaksen kanssa, heidän tarjotessa kyydin. Babinda on noin 60 kilometriä Cairnsista etelään, joten ei ihan kävellenkään kehdattu lähteä ja ikävien kokemusten takia bussia ei edes harkittu. Odotusarvot oli tietenkin korkealla, esitteissä mainitut uimapaikat parhaana mielessä. Aina kuitenkin unohtuu se tosiasia, että täällä on erikseen vetinen ja kuiva vuodenaika. Siksipä jylhät vesiputoukset ja kuohuva koski olivat vain pahainen puro solisemassa muutaman kivenmurikan välissä. Vesi itsessään oli kuitenkin todella kirkasta, vihertävän väristä ja muutamilla uimapaikoilla virkistävän vilpoisaa uida.



Ensikosketuksemme Babindan alueeseen tapahtui tutustuessamme jylhään koskimaisemaan, jossa kallioiden piirteissä saattoi nähdä mitä mielenkiintoisempia muotoja, varsinkin kun vesi ei niitä peittänyt. Korkeuserot olivat mahtavia ja voi vain kuvitella miten hienoja nuo kosket ja vesiputoukset olisi nähdä sadeaikana. Kallioissa näkyi mausteena myös muutamia "hiidenkirnuja", jotka nekin näkee ainoastaan tähän aikaan vuodesta. Vajaan kilometrin maisemareitin kävelyn jälkeen parhaat palat hurjien vesiputousten haamuista oli nähty.


Otimmekin melkein heti pienen lepotauon kuivaksi palaneella nurmikolla ja söimme lounaseväitä, samalla katsellen taivaalla kiitäviä sähkönsinisiä perhosia, joiden siipien kärkiväli lähenteli toista metriä... eiku toista vaaksaa. Myös kaikenkarvaisia hämähäkkejä saattoi nähdä seittejään punomassa puiden ja pensaiden oksistoissa, pieniä tosin olivat nämä kahdenksanjalkaiset.

Tässä kuvassa huomattavasti pienempi perhonen, joka teki tuttavuutta kanssamme.

Pienen lepohetken jälkeen otimme jalat allemme ja lähdimme tutkiskelemaan jokisuistoa, jossa vain pieni puro solisi keskellä. Kuin keijukaiset hyppelimme pitkin kiviä, kunnes tulimme suuren kiven juureen. Siellä löytyi oikein varteenotettava uimapaikka jälleen kerran, kiveltä-hyppy-mahdollisuuksineen. Polskuttelusta ja kivihyppelystä väsyneitä jalkoja rentouttaaksemme otimme jälleen pienen lepotuokion nurmikolla kuunnellen musiikkia Matthiaksen puhelimesta, kyllä saksalainen hiphop sitten onkin rentouttavaa..


Paluumatkalla kävimme syömässä oikein nykyaikaisen länsimaisen päivällisen - hampurilaisaterian paikallisessa "Nälkäisen Jaskan" ravintolassa. Hassua Aussilaisessa burgerissa on se, että vakiosisälmyksenä on mm. punajuuri ja munakas, ei se mitään hyvää se oli joka tapauksessa.

Rentouttava päivä mukavassa seurassa keskellä sademetsän kätköjä, jep!

*Jalmari ja Kirsikka*