Koti on paras paikka.

Hyvin ollaan tosiaan kotiuduttu uuteen kotiimme, vaikka pienellä epäilyksellä tänne muutettiin, kun kyseessä on hyvin paljon pienempi koti kun Cairnsissa. Mutta väkeäkin on sitten huomattavasti vähemmän ja se sopiikin meille kuin nyrkki silmään. Brian on viihtynyt myös paljon omassa huoneessaan ja me ollaan vallattu oman huoneemme lisäksi vielä olkkarin pöytäkin kaikkine tietokoneinemme ja papereinemme. Tilaa on siis epäilyistä huolimatta ollut ihan runsaasti. Oma wc/kylpyhuone on ihan mahtava juttu ja sitä arvostaa, kun saa levittää purkkinsa ihan miten haluaa! Kylpyammekin löytyy, mutta sen käyttö tuntuisi aika röyhkeältä teolta näinkin kuivassa maassa. Vaikka kyllä Kirsikka on sitä pitkään ja hartaasti miettinyt käyttävänsä, mutta toistaiseksi malttanut mielensä.


Päivät on kuluneet aika samaa rataa. Vähän on aina kävelty ympyrää kaupungilla ja koitettu piilotella rantasandaaleitamme toisten parveillessa puvuntakit päällä ja kengät kiiltäen. On tää vaan aika suurkaupunki, vaikka ei nyt niin suurelta tunnukaan. Silti ero on huikea, jos vertaa vaikka ostosmahdollisuuksia ja ihmisten pukeutumista aikaisempiin kaupunkeihin jättäen tietenkin Sydneyn pois laskuista. Reissaajalle varmasti vaikeampaa saada töitä näistä ympyröistä, näin voisi luulla.

Ollaan käyty muun muassa City Hallin kellotornissa hienolla vanhalla hissillä, jossa aasialaissyntyinen nainen pyöritteli silmiään, kun totesimme ääneen, että mukava työpaikka tässä ajella hissillä ylösalas kellotornia! Sanoi laskevansa tunteja, että pääsee kotiin ja jatkoi teksiviestin näpyttelyä tuulettimien edessä.

Täällä panostetaan vähän erilailla katukuvaan :)

Myös kirjastossa käytiin kärkkymässä kirjastokorttia, mutta passittivat meidät takaisin kotiin, kun ei meillä ollut mitään todisteita siitä, että edes asutaan koko kaupungissa. Arvatkaa kun silmät loistaen mentiin sinne takaisin viikon päästä ensimmäisen kirjeen saapuessa Kirsikalle Itävallasta!! Ajateltiin jo, että lähetetään toisillemme postikortit, jotta ne näkee, että kyllä meillä on katto pään päällä. Osoitetta vastaan Kirsikka sai sitten kortin ja suuntasi naistenlehti hyllyille hymy korvissa. Kantoi kotiin sellasen pinkan lehtiä, että kävi käsijumpasta. Kirjat vielä suosiolla jätettiin toisille, kun ollaan niitä hamstrattu hostelleista matkan varrella ihan tarpeeksi.


Ruoka on ollut hyvää niin itsetehtynä kun ostettuna. Täällä on hirmu hyvä valikoima erilaisia keittiöitä, jos haluaa ulkona syödä. Siis eihän meillä ole tietenkään sellaiseen varaa, mutta lounasaikaan saa todella halvalla annoksia mukaan. Niitä onkin sitten hyödynnetty kaupungilla ollessamme. Kotona on vähän rajoitettua tuo kokkaaminen, kun ystävämme vuokraisäntä ei taida tuntea sen kummemmin imurointia kun ruuanlaittoakaan. Mitä nyt voi päätellä siitä, että välineet on aataminaikaisia, rikki tai sitten niitä ei tee muuten vaan mieli käyttää. Sentään yksi ihme tapahtui, sillä yhtäkkiä keittiöön oli ilmestynyt uusi leivänpaahdin! Entisestä löytyikin hiiliä ja jopa haarukka, ja lisäksi talo pimeni aina kun sen laittoi päälle.

Tämä maksoi 2,40 e. Ja hyvin maistu!

Kirsikan herkkua. Tämä maksoi saman verran, nam nam.

Elämä alkaa siis järjestyä taas aika hyvin ja kaikkien reissujen jälkeen on kiva vaan katsella telkkaria omassa olohuoneessa ja pestä pyykit ilmaiseksi sillon kun tahtoo. Työtilannekin alkaa kohentua. Kirsikka lähetti muutaman hakemuksen samaan aikaan, kun etsittiin kotiakin. Nopeasti yhdestä vanhainkodista kutsuttiinkin haastatteluun ja nyt kaikkien paperin pyöritysten ja odotusten jälkeen ensimmäinen työvuoro koittaa tiistaina klo 14.30 paikallista aikaa! Toivotaan, että sieltä selviää jopa hengissä! Toivotaan lykkyä tykö myös Jalmarin työnetsintään!

Pituus n. 50cm häntineen. Aika kavereita!

P.s. Saa kertoa, jos haluaa kuulla jostain tietystä asiasta. Kaikki ehdotukset otetaan mielellään vastaan!

*Kirsikka ja Jalmari*