Jalmarin arkipäivät Brisbanessa

Neljä viikkoa ollaan asuttu uudessa kämpässämme Brianin kämppiksinä. Pari ekaa viikkoa kuluteltiin yhdessä aikaa kaupunkia kiertäen, kuten jossain postauksessa jo kerroimmekin. Samalla siis odoteltiin byrokratian pyörien pyörähtämistä, jotta Kirsikka saisi luvan mennä töihin ja samalla tietenkin minä (Jalmari) ahkerasti lueskelin netistä työpaikkailmoituksia ja lähettelin hakemuksia toiveet korkealla. Ja niinpä lopulta tuli se aika, kun Kirsikan ensimmäinen aamuherätys koitti, mikä tiesi sitä, että minun oli keksittävä yksinäisiin päiviin jotain tekemistä. Huono homma oli se, että Brisbanen keskusta oli aika hyvin koluttu kaksistaan parin-kolmen ekan viikon aikana täällä, eikä sinne muutenkaan hyödyttänyt lähteä, jos ei halunnut luopua viimeisistä pennosistaan. Eikä kämppiksestäkään paljon ollut kaveeraamaan kun hän omien sanojensa mukaankin eli euroopan ajassa, eli valvoi yöt ja nukkui päivät.

Mites sitten sain aikani kulumaan? No ensinnäkin, kuten jo sanoin, kaikki huvi maksaa kun kartsalle lähtee ja Brisbanessa ei sen kauneudesta huolimatta ole oikeaa hiekkarantaakaan lähettyvillä, joten onnistuin aika hyvin linnottautumaan asuntoomme. Seuraavassa leikkeitä päivieni kuluista, lähinnä kohokohtia.

Viikko 42
tiistai:
04.03 heräsin ärsyttävään piipitykseen, ainiin Kirsikka joutuu nousemaan töihin, käänsin kylkeä.
11.14 kurkkasin puhelimen kelloa ja pakotin itseni ylös.
12.45 suihkun, aamupalan ja facebookin jälkeen menin sohvalle nojailemaan
12.47 HEI!!! meillähän on täällä Playstation2 pelikone!!! Ja kämppiksemme näyttää tykkäävän pelkästään sotapeleistä... No testataans vähän toiseen maailmansotaan liittyvää peliä.
15.06 Kirsikka tuli töistä, sain halin
15.07 jatkoin Pleikkarilla pelausta...
...ilta meni, yö tuli, ja vielä unissanikin saksalaiset jatkoivat hyökkäystään...

keskiviikko:
04.03 heräsin ärsyttävään piipitykseen, ainiin Kirsikka joutuu nousemaan töihin, käänsin kylkeä peittoni alla, olin näköjään suojautunut yöllä saksalaisilta lakanan alle.
10.28 olin jo edellisen päivän pisteessä 12.47, sillä poikkeuksella, että olin jo lähettänyt taas työhakemuksia muutaman. Olin siis ansainnut "pienen" pelihetken.
15.08 Kirsikka tuli töistä, sain halin ja pusun
18.40 lähdettiin lenkille ja epäilin jokaisen pimeän kujan olevan täynnä saksalaisia sotilaita
19.20 selvisimme hengissä vaikka juoksimme läpi sotatantereen
En pelannut enää illalla, että näkisin jotain vähemmän jännittävää unta.

torstai:
04.43 heräsin ärsyttävään piipitykseen, ainiin Kirsikka joutuu nousemaan töihin, käänsin kylkeä
11.38 luin sähköpostistani jo neljännen kerran: kiitos hakemuksestai, mutta viisumisi ei kohtaa meidän hakukriteereitämme, ilmoita jos viisumiisi tulee muutoksia. Just joo, eli mummoja täällä pääsee hoitamaan W&H viisumilla, mutta kausiapulaiseksi kaupan hyllyjen täyttämiseen et ole kelvollinen. Ehkä tässä on jokin logiikka mulle liian vaikeaa.
11.44 hah, siitäs saitte, hainkin sitten 4 uutta työpaikkaa
11.45 "palkitseva" pelisessio, jossa en ajatellut vihollisia enää saksalaisina vaan...
12.59 olin yllärinä Kirsikkaa vastassa lauttalaiturilla
13.59 olin edelleen yllärinä Kirsikkaa vastassa lauttalaiturilla
14.49 olin edelleen vieläkin yllärinä Kirsikkaa vastassa lauttalaiturilla
14.59 olin jo kotikadulla kun sain puhelun, että meni ylitöiksi
Illalla sodin jälleen saksalaisten kanssa ja syöksyilin sotatantereella... muuta en ainakaan muista tehneeni... vaikka Kirsikka käski minut jossain vaiheessa suihkuun ja riisumaan jo ne lenkkarit.

perjantai:
kellonajoista ei tietoa, Kirsikkakin oli vapaalla, joten pitkään nukuttiin. sen kuitenkin muistan että kenttälounaana oli jossain keskustan bunkkerissa kaiketi thaimaalaisen sotavangin keittämää riisiä ja häränlihaa, varmaan jostain miinakentältä löydetty raato sekin lehmä. Äijä kehtasi vielä pyytää rahaa siitä annoksesta, vaikka oltiin keskellä sotaa. Illalla Kirsikka pyysi, että katsottaisiin välillä televisiota, olin kuulemma hieman liikaa omissa oloissani.

lauantai ja sunnuntai:
deja vu, deja vu, deja vu... "Olet tarkka-ampuja jonka tulee suojata tätä tehdasta saksalaisilta"

viikko 43.
maanantai:
04.03 heräsin ärsyttävään piipitykseen, ainiin Kirsikka joutuu nousemaan töihin, käänsin kylkeä
04.53 nousin katsomaan Formula 1 osakilpailua Brasiliasta
06.13 menin takaisin nukkumaan
10.58 heräsin hiessä, mutta unessani olin keksinyt miten miinoitettu silta onnistutaan ylittämään
12.59 olin yllärinä Kirsikkaa vastassa lauttalaiturilla
13.59 olin ylittänyt miinoitetun sillan, saksalaiset antautuivat ja sota oli voitettu! HURRAA AMERIIKKKA!
Loppuilta menikin sitten hermostuksissani, tuijotellen ikkunoista, ettei vain saksalaisten vastarintaa ole jäänyt jonnekin lymyilemään. Pitihän sitä käydä illan päälle sitten pari korttelia kiertämässä Kirsikan kanssa, jotta varmistus asialle saatiin.

tiistai:
04.03 heräsin ärsyttävään piipitykseen, ainiin Kirsikka joutuu nousemaan töihin, käänsin kylkeä
10.50 join aamukahvia ja odottelin, että joku tulisi hakemaan minut töihin
10.51 ei vieläkään
10.52 luovutin ja lähdin kaupungille käveleskelämään ja etsimään hyviä kohteita minne tyrkyttäisin työhakemustani
12.59 olin yllärinä Kirsikkaa vastassa lauttalaiturilla, en ollut löytänyt mielenkiintoisia työpaikkoja
14.03 löysin Brianin kirjahyllystä Dan Brownin kirjan Murtamaton linnake
17.03 heräsin kirja rinnuksiltani, enkä ollut murtanut linnaketta unissani
21.59 kuka sanoi, että australialaiset televisiokanavat eivät ole mielenkiintoisia, hyvin mulla ainakin meni viitisen tuntia

keskiviikko:
04.03 heräsin ärsyttävään piipitykseen, ainiin Kirsikka joutuu nousemaan töihin, käänsin kylkeä
09.45 pakotin itseni ylös, lähteäksi tänään tyrkyttämään työhakemusta
11.30 hätkähdin niin että meinasin pudota sohvalta, kuka kehtaa häiritä linnoituksen murtamista pärisyttämällä ovipuhelimen summeria niin pitkään. Joku Brianin ystävä kävi kyselemässä sitä, en kehdannut sanoa, että meillä Suomessa kaikilla on kännykät..!
12.45 luovuin ajatuksesta kaupungille lähtemiseen, olin liian väsynyt ankarasta linnoituksen murtamisesta, lähetin muutaman työhakemuksen kuitenkin sähköpostilla
13.13 Kirsikka astui ovesta sisään, sain halin ja pusun

torstai:
04.03 heräsin ärsyttävään piipitykseen, ainiin Kirsikka joutuu nousemaan töihin, käänsin kylkeä
08.25 Brian kolisteli huoneemme ulkopuolella ja äänistä päätellen hän silitti vaatteita. miesrukka oli menossa töihin 4 kuukauden lomailun jälkeen
08.48 heräsin äänekkääseen kolahdukseen, jota huoneistomme ulko-ovi päästi sitä suljettaessa, Brian lähti sitten töihin
08.49 tajusin, että pitäsköhän itsekin lähteä niitä töitä hakemaan 4 kuukauden lomailun jälkeen
08.50 tajusin että se ajankohta oli VIIKKO SITTEN
10.43 olen käynyt suihkussa, syönyt aamupuuron, kirjoittanut tämän sekopäisen jutun ja nyt keitän kahvit jä lähden OIKEASTI HAKEMAAN NIITÄ TÖITÄ vaikka OVELTA OVELLE!

*Jalmari*