Brisbaneen asettumaan Part 2

Maksettiin sitten pari lisäyötä hostelliimme, ja jatkoimme nettisivuston ilmoitusten selailua. Lähetimme kaiken kaikkiaan jotakuinkin viitisentoista viestiä, vastausprosentin ollessa noin 20%. Saimme siis piakkoin toisenkin vastauksen, mutta kämppä olisi ollut lähes viidentoista kilometrin päässä keskustasta, joten jätimme sen tarjouksen pois laskuista. Olimme päättäneet keskittää haun ihan keskustan tuntumaan, olettaen että uusi ihana elämä alkaisi sieltä.

Olimme jo lähes turhautumispisteessä muutaman päivän jälkeen, kun taas joutui ottamaan lisää öitä hostellissa. Sitten tuli ystävällinen viesti: "Minulla on yksi huone vapaana, kiinnostaako?" Sekä tietenkin vähän sepustusta itsestään. Laitoimme saman tein hepulle viestiä, että milloin voi tulla tuijottelemaan asuntoa. Saavuimme asunnon eteen kadulle jo hyvissä ajoin, itse asiassa kävelimme siitä ohi ainakin varttia aikaisemmin, mutta emme kehdanneet jäädä liian aikaisin norkoileen talon eteen.

Tasan kello kolme avautui rappukäytävän ovi ja isokokoinen ystävällisesti hymyilevä reilu kolmekymppinen heppu tuli päästämään meidät sisään. Brian oli itse asiassa Uudesta Seelannista, mutta asunut täällä jo parikymmentä vuotta. Hän tunnustautui heti Suomi-faniksi, kertoessaan kolmen kuukauden mittaisesta maailmanvalloitusmatkastaan, jolla hän oli kierrellyt kaikki maanosat. Euroopassa hän oli pitänyt erityisesti Helsingistä, vaikka kuulemma myös Tukholma ja Köpis oli vaikuttavia. Eniten mies oli nauttinut ihanasta arkkitehtuurista ja kauniista maisemista Skandinaviassa.

Brian esitteli meille asunnon, jossa oli kaksi makkaria, keittonurkkaus ja olohuone. Vuokralle tuleva makkari oli vallan tilava ja siitä oli käynti parvekkeelle. Omaa makkariaan mies ei vilauttanut, oli kuulemma kuin pommin jäljiltä. Käyttöön saisimme myös oman kylpyhuoneen, mikä olisi todella luksusta lukemattomien jaettujen sellaisten jälkeen. Keittiö oli vain nurkkaus, mutta kuitenkin modernin oloinen, eikä olohuonekaan mitenkään turhan laakea ollut, mutta jospa siinä sitä paremmin tunnelma tiivistyy. Kaiken lisäksi olohuoneesta oli käynti talon toiselle puolelle parvekkeelle, ihan mahtavasti rauhaisalle pihan puolelle. Brian kehuikin sitä mukavaksi paikaksi, jos iltaisin haluaa istua viileässä illassa vaikkapa viinilasillista nauttien.

Näytöksen jälkeen Brian kertoi, että toinenkin pari oli tulossa katsomaan huonetta, joten hän ilmoittelee meille illan päälle, kumpi kisan voittaisi. Lähdimme kaupungin kautta takaisin hostelliin odottelemaan tuomiota. Illan tullen alkoi kuitenkin hieman jo hermostuttamaan kun mitään ei kuulunut. Joskus yhdeksän aikaan Brian kuitenkin lähetti viestiä, että hänelle ehkä jäi hieman epäselväksi olimmeko sittenkään kiinnostuneita asunnosta, mutta jos olimme, niin se olisi meidän. Pakkohan siinä oli soittaa miehelle ja kertoa, että suomalainen kun ei aina osaa kauhean monisanaisesti ja tunteikkaasti kertoa mitä mieltä on, mutta olisimme todella innostuneita muuttamaan sisään heti huomenna. Niinpä vastauksena tulikin, että tervetuloa heti kun haluatte, mutta älkää sentään liian aikaisin.

Aamulla nakkasimme kamat taas taksiin, ja ajoimme uuteen kotiimme. Saimme hieman ivallisen naurun Brianilta, kun taksilla tulimme, parhaatkin reppureissaajat. Ystävällisesti hän tuli auttamaan meitä ja nappasi yhden repuistamme selkäänsä ja availi ovet. Sisällä mies kysyikin, että mihin me kaikkia näitä tavaroita tarvimme. Ymmärsi kyllä yskän kun kerroimme, että tarkoitushan on olla reissussa vähän pitempään, kuin hänen kolmen kuukauden matkansa. Eipä siinä sitten muuta kuin purkamaan koko rinkan sisältö vaattekaappiin ja hyllykköön. Sekä tutkiskelemaan asuntoa kuin koiranpentu ikään.

Brian oli siinä mielessä kyllä erittäin rento isäntä, että hän lähti melkein heti käymään uimahallissa ja jätti meidät rauhassa tutustumaan paikkoihin ja osoitti siinä samalla luottamusta meihin. Tällä kertaa jopa hänen huoneensa ovi oli auki ja pienellä kurkkauksella näki, että mies oli sen varmaan siivonnut. Eipä muuta kuin kahvin keittoon, sillähän sitä kotoisuutta tulee.

*Jalmari ja Kirsikka*