Viikko tennishuumassa.

Oli jo jonkin aikaa pyörinyt päässä, että koitettas Melbourneen tenniskisojen aikaan, mutta mitäs kummaa, kisat hyppäsi suoraan eteen jo täällä Brisbanessa. Ja olihan se sitten otettava, kun lautasella tarjotaan. Mitäs sen enempää tässä voisi enää toivoa, kun mahdollisuutta seurata suurten nimien tennispelejä, toisin sanoen toteutettiin tässä taas yksi pitkäaikainen haave samalla!

Lippujen hinnat ei päätä huimanneet ja vaikka oltiin hommassa mukana vasta 4 päivää ennen h-hetkeä, niin saatiin todella hyvät paikat. Tilattiin samalla kahdelle illalle, kun mukavasti semmoinen yhdistelmälippu löytyi. Sitten piti enää arpoa, että mille illalle, kun eihän sitä ennen pelien alkua tiedä kuka pääsee jatkoo ja kuka pelaa milloinkin. Sormet ristiin!

Oli siinä riemussa pitelemistä, kun netistä luettiin, että maanantaina päästään katsomaan Andy Roddickin peliä! Harmiksemme Jarkko oli mennyt maanantai aamuna häviämään pelinsä, joten sitä iloa ei meille tällä kertaa suotu. Ehkä nähdään Jarkko sitten vaikka Talissa joku vuosi. Oli kuitenkin vähän toiveet korkealla, että jospa se käveliskin alueella vastaan..

Katseltiin ensin vähän ympärillemme alueella ja ulkona viidellä kentällä olikin pelejä ja harjoituksia käynnissä. Lähinnä siellä pelasivat aussien omat hemmot ja nuoremmat pelaajat, jotka tietysti myös tähtäävät huipulle. Päiväsaikaan ja myöhemmin illalla oli kuitenkin myös ulkokentillä suuria nimiä.

Meidän liput oikeuttivat hengailuun koko alueella ja varsinaista matsia lähdimme seuraamaan uudelle katetulle areenalle. Kun ovet avattiin niin alkoi myös kamera laulaa, sillä Andyhan oli siellä jo kaverinsa kanssa lämpimikseen lyömässä.

Ensimmäinen varsinainen peli käytiin kuitenkin Millmanin ja Stepanekin kesken. Aussipelaajalla oli hallissa hurjat määrät kannattajia ja meidän Eurooppakannatus saikin pitkiä katseita vierustovereilta.

Enemmän kuitenkin odotettiin illan toista peliä ja pian saatiinkin Roddick takaisin kentälle, kaverinaan Luczak, niin ikään aussilandiasta.
Mitä lujempaa Aussiyleisö kannatta Lusakkia, sitä lujempaa kaikui meidän go-go-Andy-huudot.
Ja niin kovia oli Andyn ässät, että voitto napsahti. Oli siinä Ausseilla suru puserossa kahden hävityn pelin jälkeen.

Toisen pelin loppuessa kello olikin jo 23 paikkeilla ja lähdettiin laahustamaan kymmenien tuhansien muiden katsojien kanssa kohti juna-asemaa. Siellä huilasimme hetken penkillä ja saimmekin viereen kaksi murteella puhuvaa miestä. Olivat meinaan Oulusta.

Tiistaina piti jännittää pulssi kovana pelejä vaan telkkarin välityksellä. Kirsikkakin otti aika rennosti töissä, kun viimistä viikkoa elettiin. Raahasin kaikki mummut television ääreen ja olin muka siinä seuraa pitämässä, vaikka oikeastaan tennis taisi olla pääosassa. Välillä karkasin jonkun kaverimummun seuraan huoneeseen, jottei muut työntekijät katsoneet pahasti moista istumista, ja jännättiin yhdessä miten peleissä käy. Mummoilta löytyy aina pilkettä silmäkulmasta ainakin tässä maassa. Kävivät välillä kuiskaamassa korvaan töiden lomassa, että " 5-2" sille ja sille.

Yöllähän ei sitten uni meinannu tulla, kun kuultiin, että päästään katsomaan Heninin peliä paikan päälle. Kävi kyllä mieletön tuuri. Se on ollut jonkun aikaa tauolla pelaamisesta ja halusi nimenomaan aloittaa pelit täällä Australiassa. (Hyvin on pärjännyt edelleen tämä ykkösnainen, sillä pelaa juuri finaalissa Clijstersiä vastaan).

Tosi hyvä matsi olikin ja paikatkin hyvät. Oltiin vähän niinkun omassa aitiossa muutaman muun kanssa. Juomatarjoilu oli ainoa, joka meiltä puuttu, mutta meni se ilmankin.
Heniniä vastassa ollut Karatantcheva antoi kyllä hyvän vastuksen, mutta kyllä me niin kovasti pidettiin peukkuja pystyssä, ettei Justinelle jäänyt muuta vaihtoehtoa, kun voitto kotiin.

Toisen erän lopussa lähdettiin hipsimään kohti pelikenttää, koska olihan se pakko yrittää nimmaria metsästää nyt kun siihen kerrankin oli mahdollisuus. Olinkin varmasti 20 vu0tta kaikkia muita nimmarinhakijoita vanhempi, mutta kyllä sitä tarvittaessa taantuu. Pitkästä kädestä oli sen verran hyötyä, että nimmarin kanssa lähdettiin kotiin!!

Ulkona seurattiin vielä hetki Andy Roddickin ja James Blaken nelinpeliä brasilialaisia vastaan, mutta sadekuuro yllätti ja päätettiin tällä kertaa lähteä junalle jo ennen suurta ruuhkaa.

Mieletön viikko siis takana urheiluhuumassa ja uuden vuoden lupauksena nyt viimein liitytään sinne tenniksen alkeiskurssille, kun on vuosikaudet sitä mietitty!

Vielä täältä kirjoitus tai pari ja sitten Brisbane hiljenee. Maanantaina matka kohti etelää!

*Kirsikka ja Jalmari*