Hiljaiselomme syy on muuten se, ettei meillä ole nettiä tällä hetkellä ollenkaan. Kirjaston ilmainen netti on osoittautunut ihan supernopeaksi ja hermot ei ole mennyt vielä kertaakaan! Eipä! Mutta tästä pienestä harmista huolimatta koitetaan päästä aina välillä kertomaan, että mitä tänne suurkaupungin sykkeeseen kuuluu.
Viime viikko (vai oliko se jo edellinen? Kuka näitä edelleenkään laskee..) oli enimmäkseen kaupungilla kiertelyä kamerat kaulassa. QVB:n jälkeen haluttiin haukata vähän raitista ilmaa ja hipsittiinkin kohti Hyde Parkia eli Sydneyn suurta puistoaluetta. Päivä oli kaunis ja ihmiset loikoilivat nurmikolla. Siis myös puku päällä, ilmeisesti ruokatunnilla. Täällä osataan rentoutuminen isolla R:llä. Me ei raaskittu liata hienoja lomavaatteitamme vaan keskityttiin kameroimaan ja muuten nautiskelemaan hyvistä ilmoista. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että Sydneyn sääolot oli verrattavissa avantouintiin sen jälkeen, kun oli viettänyt neljä kuukautta Brisbanessa.
Kas siinä kameran asetuksia viilatessa lähestyi muuan vanha herra kiiltävän salkkunsa kanssa ja ei aikaakaan, kun jo kysyi mistä päin ollaan kotoisin. Kertoi sitten, että vanha vaimo (jo edesmennyt) oli myös suomalainen ja Helsingissä on tullut piipahdettua jokusen kerran. Antoi se meille vielä vähän mielipiteitä kuvakulmista ja kertoi minne kannattaa mennä kuvaamaan Siltaa ja Oopperataloa. Kiitettiin kovasti ja sitten se jo pyyhälsikin kiiltävälle autolleen.
Hetken päästä sama mies huitoo niin mahdottomasti, että tulkaas tänne ja kun päästään autolle niin sanoo, että hypätkää kyytiin, mää heitän teidät sinne kuva-apajille! Noin puoli sekuntia tuijotettiin Jalmarin kanssa toisiamme ja todettiin, ettei tässä muu auta, kun totella. Siivoiltiin hetki vielä asiakirjoja nahkapenkeiltä ja herra esitteli samalla sukulaistensa valokuvia.
Ihan näppärästi se auto edelleen kulki, vaikka olis voinut luulla ihan muuta. Toiset meistä on kai nuoria vielä lähempänä sataakin. Eipä ollut herra ilmeisesti myöskään puhunut pariin päivään, kun ei suunvuoroa saanut. Oltas ohimennen kysytty, ettei vaan sattus huonetta oleen vapaana. Ties millaseen lukaaliin sitä olis onni potkassu.
Kymmenen minuutin ajelun jälkeen toivoteltiin "see-you:t" ja mietiskeltiin taas hetki miten ystävällisiä jotkut ihmiset voi täällä ollakaan. On meitä moneen junaan.
Jatkettiin sitten päiväämme kuvailemalla vähän lisää ja käveltiin Botanic Gardensin kautta hostellille syömään.
*Kirsikka ja Jalmari*
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti