Matkalaukkuja pakatessa unohtu ihan täysin kertoa työrupeaman loppumisesta ja sen verran tähän väliin voin vielä näpytellä, että haikee oli viiminen viikko, vaikka toisaalta mitään en sen enempää odottanutkaan, kun lomalle pääsyä ja nukkumista. Taisin siinä jollain tasolla itelle luvata, etten koskaan enää hankkiudu työhön, jonne pitää niin aikaisin herätä. Ei siinä kroppa päässyt ollenkaan rytmiin mukaan. Valtavan paljon paremmin luonnistuu tää yhteentoista nukkuminen!
Mummot ja papat oli kyllä kovasti surullisia, kun jouduin heidät jättään, mutta kaikkihan loppuu aikanaan. Varmasti olisin viihtynyt asukkaiden puolesta kauemminkin ja hyvälle mielelle jäin siitä, että aina ne muisti kehua ja kiittää, kun jotain pientäkin autto. Vajaan kymmenen vuoden kokemuksella uskallan sanoa, että vastaavaa palautetta ja lempeyttä ei Suomessa osakseen saa, vaikka työntekijänä pyrin olemaan samanlainen maapallon jokaisella puolella.
Kaiken päälle muistivat mua vielä pienellä lahjalla ja kortilla, jonne kaikki oli kirjoittanut jotain, vähintäänkin oman nimensä. Kyllä siinä aika hiljaiseksi vetää, kun näkee, että vanhalla papallakin tulee kyyneleet silmiin viimeisenä päivänä. Olisivat halunneet tehdä mulle ihan asukkaiden puolesta vielä työtodistuksenkin, kuulemma ei ihan huonoilla arvosanoilla :D
Oli siis hyvä painaa ovi kiinni takanaan ja huutaa bye bye Susan !!!
Sydneyssä suunnattiin aika pian kaupungille lorvimaan ja katselemaan siinä kämpän haun ohessa. Nenä veti kohti Queen Victoria Buildingia, jossa jo kesäkuussa käytiin. Muistuuko mieleen?
Kamerat on ladattu, joten tiedossa paljon Sydney kuvia jatkossakin!
*Kirsikka ja Jalmari*
Tekstit
2 kommenttia:
Hei vaan!
Olen tässä lueskellut teidän mielenkiintoista matkablogianne. Täytyy sanoa, että matkakuume ei ainakaan oo yhtään laimentunut!
Sellaista olisin halunnut kysyä, että onko sulla Kirsikka joku hoitoalan tutkinto, vai miten pääsit niitä vanhuksia hoitamaan? Kuuluiko sun toimenkuvaan heidän kanssaan seurustelun lisäksi mitään muuta? Ja jos olet ollut samoissa hommissa Suomessa, niin oliko suuri ero palkkaan?
Kiitos etukäteen!
Terveisin,
Anna
Anna: Anteeksi tää myöhänen vastaus. Ei tosiaan olla enää maassa, niin blogin kirjoittaminen jäi sitten viimeistä kirjoitusta vaille. Pitääkin hoitaa se alta pois joku päivä..
Mutta asiaan! Oletko menossa Australiaan? Suositellaan lämpöisesti, vaikka kyllä muutamat asiat noin pitkän oleilun jälkeen alkoikin tulla korvista ;) Mutta upeet maisemat, mielenkiintoisia eläimiä, rentoa meininkiä.. kyllä siellä kelpaa :)
Mä olen lukenut lähihoitajaksi ja sen lisäksi vielä toisen ammatin ammattikorkeakoulussa, joka on kuntoutusalaa. Olin työskennellyt vanhusten parissa noin 6-7 vuotta ennen matkaa ja muistan kun pomo kysyi moneen kertaan työhaastattelussa, että oletko tosiaan työskennellyt vanhusten kanssa jo noin kauan?! Se oli heistä jotenkin upeeta :) Ehkä se siis vaikutti muiden asioiden ohella siihen, että sain töitä, vaikka olin reissaaja. Tosin, en missään vaiheessa kertonut, että aion olla vain pari-kolme kuukautta töissä..
Tiedän kyllä ihmisiä, jotka on työskennelleet ilman hoitoalan tutkintoa tuolla samassa paikassa kuin myös eri vanhainkodissa Australiassa. Siellähän on myös Suomi-koti vähän matkan päässä Brisbanesta, jonne pääsee varmasti hyvin töihin. Luulen, että vankka työkokemus tai sitten erittäin hyvä englanninkieli ja sopiva luonne ovat asioita, jotka edesauttavat työnsaannissa. Kyllä kai kaikkea voi saada, jos menee asenteella ;)
Työ oli rankkaa ja hyvin kiireistä, mutta olin tottunut siihen jo Suomessa. Seurustelu oli vain oma juttuni, ei sitä juuri muut tehneet, mutta itse tykkäsin jutella mummujen kanssa ja parantaa kielitaitoa ja muutenkin se oli mun mielestä omituista, että vaan mekaanisesti auttaisin heitä, mutta en kyselisi kuulumisia..
Autoin kaikissa perustoiminnoissa peseytymisessä, pukeutumisessa, ruokailussa, liikkumisessa jne jne. Mitä nyt voi kuvitella, että missä he tarvivat apua, kun kädet ei enää toimi tai istutaan pyörätuolissa. Ihmiset ovat yksilöllisiä ja niin on tarpeetkin :)
Hyvin usein tunsin stressiä siitä, että aika ei riitä siihen mitä mun pitäisi ehtiä tehdä, vaikka varmasti tein kaiken niin nopeasti ja hyvin kun suinkin mahdollista. Tähänkin tuli sitten muutoksia, kun avasin suuni myöhemmin ja osastolla tehtiin muutoksia.
Palkkaus oli kohdallani varmaan huonoin koko talossa, koska olin vaan keikkalainen (joka kuitenkin teki täyttä työviikkoa) ja reissulainen, joka jossain vaiheessa lähtee pois. Suomen ja Australian hoitoalan tutkinnoissa on myös jonkin verran eroja. Vaikka olin Suomessa opiskellut enemmän kuin he siellä korkeammalla palkalla, ei sitä voitu antaa minulle juuri sen takia, että multa puuttui se heidän paperi tai jotain. Joten kyllä palkka oli huonompi, kun mulla 6 vuoden jälkeen Suomessa :) Mutta reissussahan sitä ottaa vastaan kaiken mitä saa ja tuo oli oikeasti hyvä työpaikka! Olisin varmasti saanut jatkaa siellä hamaan tulevaisuuteen saakka, jos ei oltais jatkettu matkaa :)
No mutta, tästä tulee kohta romaani, joten jos vielä tulee kysyttävää niin kerron mielelläni lisää :)
Kiitos kommentista!
Lähetä kommentti