Bussilla vai jalan...

Pakkohan tämä on jakaa sinne Suomen kamarallekin. Oli meinaan niin unohtumaton bussimatka työpaikalta keskustaan, että harvoin saa Suomessakaan kokea. Olen siis pääosin kulkenut viimeiset kolme viikkoa töissä kämppäkaverimme Jackin kyydissä aamuisin ja bussilla tullen iltaisin. Ja kuten jo aiemmin kerroin, bussit kulkevat säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin. Ikäänkuin kuskit saisivat itse päättää milloin ajavat mistäkin, päivän fiiliksen mukaan. Ja seuraavaksi lyhyt pätkä tämän maanantai-iltaisen kuskin fiiliksestä reitillä numero 1X.

Pääsin töistä n. 19.05 ja tietenkään lompakossa ei ollut riittävästi rahaa vaivaiseen bussikyytiin, eikä viitsinyt kokeilla kuskin huumoria iskemällä ropoja tiskiin kysyen: ”Mihis tällä pääsis?” Siitä sitten pari sataa metriä kohti keskustaa käveleskelin iltahämärissä aboriginaalipoikien juostessa katuja pitkin paljain jaloin dingojen näykkiessä kantapäistä viipaleita... eiku se oliki eri tarina. Niin siis kohti keskustaa ja lähimpään IGA-supermarketiin josta tiettävästi saan ostosten yhteydessä nostaa rahaa pankkikortiltani. Ostinpa siis vähän suunmakiaista ja pyysin kassarouvaa nasauttamaan parikymppiä käteistä.

Kaupasta kun ulos kävelin, huomasin bussin olevan jo edellisissä liikennevaloissa tulossa, onneksi pysähdyksissä. Hätäinen vilkaisu tien toiselle puolelle ja pahimmoilleen olin kahden pysäkin välillä, joten ajattelin tehdä kuten täällä on tapana ja jopa opastettukin netissä ja kaikissa Tervetuloa Cairnsiin -oppaissa: ”Jos olet pysäkeiden välissä, voit heiluttaa kuskia pysähtymään turvalliseen paikkaan jossa on hyin tilaa ottaa sinut kyytiin. Jos kuski ei koe paikkaa hyväksi hän kuitenkin saattaa ajaa ohi.”

Eipä siinä mitään, pikainen pyrähdys tien yli ja toiselle puolelle heiluttelemaan kuskille paikkaan jossa oli tilaa ainakin parisataa metriä tyhjiä parkkipaikkoja, toisin sanoen turvallinen paikka, ainakin minun mielestäni ja helppo pysähtyä. No, bussi pysähtyy kohdalleni ja avaa ovet. Ennen kuin ehdin tervehtiä ja kiittää kuskia ystävällisyydestä, hän suorastaan sylkee naamalleni karjuessaan, ettenkö tajua käyttää pysäkkiä. Siinä sitten pahoittelen asiaa ja kerron että tuli niin kiire, kun tulin kadun toiselta puolelta kaupasta, etten olisi ehtiny kummallekaan pysäkille. Näsäviisas kuskihan tietenkin karjuu vain, että sitten tämä ei ehkä ole sinun bussisi, mutta mihin helvettiin olet matkalla. Kerroin hänelle asuinlähiöni, ja hän vain jatkoi ripittämistäni. Kerroin lähiöni uudelleen ja hän jatkaa sadattelemista ja sanoo menevänsä keskustaan. Vastaan edelleen ystävälliseen sävyyn, että ei se mitään vaihdan bussia siellä. Kaiken lisäksi tietenkin matkalippukone on jumittunut ja mies kiroaa sitä ja minua edelleen, ihan kuin olisi minun vikani että kone sylttää lipun. Hän edelleen yhtä asiakasystävälliseen sävyyn paiskaa lipun minua kohti, ja minä kissamaisine reflekseineni nappaan kuitin ilmasta, kiitän hymyillen ja kävelen istumaan, mikä kismittää kuskia vielä lisää. Muiden matkustajien mutistessa kuskin käytöksestä istuudun paikalleni, yksi nainen kuskin takana olevalta penkiltä jopa ottaa kantaa kuskin käytökseen repimällä lehdestä työpaikkailmoituksen ojentaen sen kuskille, että ehkä olisi aika vaihtaa alaa. Työpaikkalappu saa nopean lentopyrähdyksen ovesta ulos kuskin toimesta. Samaan aikaan kun kuski saa lippukoneen toimimaan, minä huomaan hänen antaneen minulle väärän matkalipun ja palaan hänen luokseen. Saan toisen lipun jälleen ilmasta napattuna, ja palaan paikalleni.

Kuski jatkaa valitteluaan itsekseen ja ajaa keskustan ”asemalle”, missä minä tietenkin huomaan hänen antaneen minulle vieläkin väärän lipun, vain keskustaan asti. Siitä sitten menen hänelle huomauttamaan jälleen ystävälliseen sävyyn tyyliin: ”Hyvä herra, taisitte erehdyksissä antaa minulle vieläkin väärän lipun, sillä en pääse tällä asuinalueelleni!” Vastaus oli lyhennettynä ja karrikoiden: ”Vittuako olit väärässä paikassa, et osaa käyttää pysäkkejä, etkä osaa englantia niin että tajuaisin minne olet menossa!” Johon minä hämmästyneenä yritän pysyä rauhallisena ja pyydän uutta lippua. ”Minä mitään lippuja sulle enää vaihtele, lähde kävelemään siitä, olemme päätepysäkillä!” kuului tämän asiakaspalvelijan vastaus. Yritän hillitä itseäni ja sanon hänelle, että mikäli hän ei suostu yhteistyöhön minun on tehtävä valitus hänestä bussiyhtiölle, sillä ei käy päinsä tuollainen palvelu vaikka kuinka olisin ulkomaalainen. Vastaus kuuluu edelleen, että mitään ei ole tehtävissä, mene nyt siitä, sillä auto täytyy palauttaa varikolle! Kysyin hänen nimensä, linjan numeron ja auton rekisterin, kirjasin kellonajan jne ja sanoin olevani tosissani valituksen suhteen, johon hän vain nauraa ivallisesti: ”Valita vaikka kaikkiin virastoihin täällä, minä en ole tehnyt mitään väärää. Oma on ongelmasi, jos et tajua ostaa oikeaa lippua tai vaihtaa sitä ajoissa!” Tästähän minä kiivastuin ja sanoin ymmärtäväni täydellisesti hänen typerää aksenttiaan, ja ihmettelen mikä voi olla niin vialla hänen pienissä aivoissaan, että ihmisestä tulee tuollainen idiootti persereikä! Lähdin kävelemään bussista, äijän karjuessa perääni, että mitä törkeyksiä oikein hänelle sanoin. Tuleppas nulikka takaisin, oli viimeinen mitä kuulin ja samaan aikaan pari tauolla olevaa bussikuskia tulee paikalle. Olin noin 20 metrin päässä bussista ja tilanne alkoi minun kannaltani vaikuttamaan siinä mielessä uhkaavalle, että otin jalat alleni ja siirryin pikakävelijämäiseen tyyliin parin korttelin päähän taakseni vilkuillen. Seuraavaan kolmeen varttiin en uskaltanut ottaa bussia, koska ei tiedä miten sana leviää kuskien työporukassa. Joten lähdin kävelemään kotia kohti.

Vihdoin kun tajusin olevani noin puolessa matkassa kotiin, menin pysäkille ja tajusin että seuraava bussi menee aikataulun mukaan noin puolen tunnin kuluttua. Suunnilleen sama aika menisi kävellä kotiin, joten ei muutako vauhtia töppöseen. Kotona eivät meinanneet kämppäkaverit oikein uskoa juttuani joten toivottelin heille hupaisia hetkiä busseissa. Joka tapauksessa taisi olla toistaiseksi viimeinen bussimatkani tässä kaupungissa.

Jatkossa jalan tai pyörällä, entäs te?

Pohdiskelee Jalmari