Viikothan on siis mennyt Jalmarilla työn touhussa, Kirsikalla hänelle luontaisessa roolissa: tutustuessa alueen ostareiden vaate- ja kenkäkauppavalikoimaan. Jalmarin arki on harmaatakin valottomampi, sillä aamulla auringon noustua on jo oltava töissä ja kun sieltä pääsee, on pimeys laskeutunut Cairnsin ylle. Ei siinä paljon tropiikista ehdi nauttimaan muuten kuin pyörän selässä kotimatkalla Batmanin kavereiden kirkumista kuunnellen.
Työpäivät siis kuluvat lentokentän läheisyydessä sijaitsevan autovuokrausyrityksen takatiloissa, siivoillen ja pesten matkailuautoja, elikkä siis jokaisen työtä etsivän ihmisen unelma – siivota toisten ihmisten jälkiä. No tärkeintähän siis on että töitä löytyi ja matkakassa saa täytettä kerran parissa viikossa, vähän! Ihaninta ja Jalmarin miehistä itsetuntoa erityisesti nostattava piirre on se, että paikan ”pomona” toimii 19-vuotias tytön hupakko, jolla ainakin Jalmarin mielestä olisi hieman opettelemista henkilöstöjohtamisessa ja ehkäpä myös työvuorosuunnittelussa, mutta ei siitä sen enempää. Eihän tässä sentään olla uraa luomassa autonsiivousalalle, joten aikansa kutakin.
Koti sentään on tuntunut yllättävänkin kotoisalta ja varsinkin isäntäpariskunnan ollessa muutaman viikon mittaisella lomallaan, talossa on riittävästi tilaa oleskella ja ottaa hetkensä sohvalla, suihkussa tai suunnattomalla parvekkeella, vaikkapa riippukeinutellen. Selkeästi parastahan on ollut levittää tavaransa vaatekaappiin ja hyllyille, sekä tottakai pitkin lattiaa, muutenhan ei tulisi kodin tuntua ollenkaan. Mukavata on myös nukkua oikeassa sängyssä, eikä missään kerrosängyssä, siitä sai tarpeeksi kyllä hostelleissa. Nukkumattikin on heittänyt selkeästi vahvempaa unihiekkaa silmiin, sillä aamuisin on jopa tuntunut levänneeltä, toisin kuin siis hostelleissa.
Meitä siis asustelee tällä hetkellä 3 paria talossa. 1x suomalaispari, 1x ranskispari ja 1x saksa-taiwan-pari. Ranskikset on kivoja ja ystävällisiä toisin kuin oli ainakin Jalmarin mielikuva ko. maan kansalaisista. Vanessa, ruskeatukkainen ja -silmäinen ensisilmäyksellä jopa espanjattaren näköinen, on oikea kodinhengetär, välillä hieman ärsyttävissäkin määrin. Hyvähän on että kodissa tuoksuu lähes päivittäin leivottu kakku, mutta siivousintoa voisi hieman rajoittaa. Ymmärrän kyllä hyvän tarkoituksen, mutta rajansa kaikella, varsinkin erinäisten puhdistusaineiden käytöllä, jotka kyllä komeasti neutraloivat kakun hajun ja tuovat tilalle ihanan kemiallisen tunnelman ja päänsäryn. Jack puolestaan on enemmän ”mies-tuo-rahat-taloon” tyyppinen mies, toki imuriin hänkin tarttuu mutta on selkeästi enemmässä määrin se työhön ja lihaksiinsa keskittynyt puolessa välissä kolmattakymmentä oleva komistus. Ihan ykköspiirre tässä parissa on aina niin sykähdyttävä ranskalaisaksentti.
Saksa-taiwan duo asustaa alakertaa; miehen olen (Jalmari) nähnyt nyt jo ainakin 4 kertaa, eli hieman ehkä omissa oloissaan viihtyvä saksalainen, aavistuksen kuitenkin puolalaisen mäkikotkan Adam Malyzin näköinen upeissa viiksissään. Matt ei paljon puhele, tai ainakaan aloita aihetta, vastailee kyllä kysyttäessä. Taiwanilaisneitonen, Phoebe, sentään ällistyttää välillä uskomattoman innokkaalla kokkaushimollaan, sekä tietenkin resepteillään. Onpa muutama resepti jo siirtynyt talon suomalaisyhdistyksenkin keittokirjastoon. Kirsikka otti piiiiitkän oppitunnin Phoeben kuunteluoppilaana eräänä päivänä tämän tehdessä jotain kiinalaistyyppistä ruokalajia. Eikä siinä vielä kaikki, Phoebe otti Kirsikan mukaan myös kauppahalliin ja opetti kasvisten ja hedelmien ostamisen jaloa taitoa.
Ostoksista ja arjesta puheen ollen tässä teille erikoinen piirre täältä Aussilasta. Ostaessamme ruokaostoksia paikallisesta Prismasta tai Cittarista, ihan kärkijuttu on se ettei hedelmiä tai vihanneksia tarvitse punnita, sillä kassahenkilö tekee sen kassalla. Ostoksia kyllä saa helposti kärryn täyteen kuten Suomessakin ja siitähän riemu repeää kassalla. Siis tarkoitan molemmille, sekä asiakkaalle, että ihan satavarmasti myös kassahenkilölle – kuulkaas tätä: kassahenkilö pakkaa ihan kaikki tuotteet hämähäkinseitin vahvuisiin muovikasseihin! Voitte kuvitella, miten hienoa on odotella kassapöydän päädyssä, kun intoa pursuava intialaisvahvistus lataa maitopurkkeja, banaaneja, shampoota ja paahtoleipää samaan seittiin. Eihän siinä mitään, itsehän siinä pääsee helpolla, mutta välillä tekee mieli karjaista: ”Anna nyt p*#%&@e tänne ne ostokset niin tulee joskus valmistakin ja on edes jotain ideaa niissa kasseissa!” Meinaan sehän on ihan järkevää täräyttää paahtoleipä kassiin ja siihen päälle pari maitopurkkia, saapahan kotona sitten erittäin kuivaa pannukakkua tunkea leivänpaahtimeen. Hieno piirre on myös ympäristöystävällisyys – tyypit lataa ehkä 5 tuotetta per kassi, joten kaupasta lähtiessä tuntuu ostaneensa kaupan tyhjäksi kun molemmissa käsissä on enemmän kasseja kuin sormia!
Arkeen liittyvä jutska on tietenkin julkiset kulkuneuvot, pitäähän sitä jollain mennä ihmisten ilmoillekin, varsinkin kun emme asu kaupungin ytimessä. Bussit kulkevat meiltä päin cityyn noin kerran tunteroisessa. Aivan paras juttu on niiden täsmällisyys: jos vaikka bussin tulisi mennä tietyltä pysäkiltä vaikka 12.30, et voi koskaan olla oikeaan aikaan pysäkillä. Bussi saattaa suhauttaa pysäkin ohi 12.19 tai 12.49 – tai sitten ei ollenkaan! Ja jotenkin suomalaisena on tottunut siihen että bussit kulkevat asuinalueiden ja kaupungin pääteitä pitkin, kai. Täällä ne tekevät kyllä mitä ihmeellisempiä koukeroita ja kyydissä istuessa ihmettelet miksi tämä täällä huristelee kun ketään ei tule kyytiin, eikä jää pois? Aivan tykkejä ovat kuitenkin laaja-alainen kuskiyhdyskunta, jotka ovat selvästi kutsumusammatissaan, tai niin kai ne on ympäri maailman. Ei siitä sen enempää, muuta kuin, että jokainen on niin erilainen. Koskaan et tiedä onko puikoissa ammattilaisrallisopimusta vaille jäänyt angstinen valkoinen aussilahjakkuus vai vähän vanhempi ”vittuako-kyselet” tyyppi, jolta neuvoa kysyessä vastaus on lähes aina selkeä: No!
Joten nauttikaa niistä ihanista neliöistä mitä asunnoissanne isännöitte, yksin. Nauttikaa myös kaupassa käydessänne, kassahenkilön ripeydestä hihnalla. Ilkeimmät voi tietenkin yrittää mikäli kassa haluaisi pakata viikko-ostoksenne kasseihin valmiiksi ;) Ja eritoten nauttikaa bussilinjojen aikatauluista, jotka ainakin Tsadissa on suhteellisen luotettavat..?
Nauttikaa siis arjesta,
Jalmari & Kirsikka
suomalaiset varpaat alapuolellanne
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti