lautalla Mossmanin ja Watsonin luo.

Jepulis kepulis, ajankuluahan lomalla on pakko olla, tai muuten ihan notkistuu makarooniksi. Me oltiin päätetty sijoittaa lähtevän kämppiksen suosituksesta valkoiseen pahvilätkään. Se kuulemma antaa oikeuden ajaa paikallisbusseilla, -lautoilla ja -junilla viikon ajan niin paljon kuin lystää (ja varmaan enemmänkin, ei ne meinaan niin viihtyisiä ole vaikka eräs laulu taitaa niin väittääkin). Siinäpä sitten Australian-taiwanilaiselta Leen pariskunnalta lähikiskalta liput lunastettuamme hetken raavimme takatukkaa ja demokraattisella yhteispäätöksellä lähdettiin ajelemaan lauttareittejä läpi, ihan vaan tutustuaksemme Sydneyn rannikoihin.

Ensin oli vuorossa matka Mossman Bayhin. Nimestähän ei voi päätellä mitään ainakaan meikäläisten lontoonkielen tuntemuksella, mutta löydettiin sitten vähän parempiosaisten aluetta kai. Ainakin niitten paatit tuntu olevan aavistuksen kotoista lasikuitu-Terhiä tanakampia.

Seuraavana päivänä sitten lähdettiin kevyessä kesäpaahteessa...



...tarkastelemaan Watson Bay, jota meille jo kesäkuussa suositteli ihka eka kämppäkaverimme Australian kamaralla, varmaan muistattekin Itävaltalaisen Thomasin. Eipä turhaa alppien jodlaajamestari meille kehunut Watsonin tunnelmaa ja merimaisemaa. Tuolloin kesäkuussa näiltä näkymiltä saattoi nähdä valaiden leikkejä, mutta nyt nuo järkälemäiset vesien nisäkkäät uiskentelvat jossain etelänavan tuntumilla kai. Joka tapauksessa, Watson Bayn mahtavat rantakalliot kyllä tekivät vaikutuksen, jotenkin halutti melkein tulla teltan kanssa ihan vain katselemaan aavaa ja siellä lipuvia purjeita. Siksipä epäilen, että nuo kalliot saavat meidät vielä toisenkin kerran ihastelemaan avomerta, kenties auringonlaskun aikaan.

Jännityksellä seurataan minne lautat meidät seuraavaksi vie...

*Jalmari ja Kirsikka*